Riskiperusteiset maksut eläintautivahinkojen rahoituksessa

Kirjoittajat

  • Jaakko Heikkilä
  • Jarkko K. Niemi MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki

Avainsanat:

bioturvallisuus, eläintaudit, vakuutus, rahasto, riski

Abstrakti

Euroopan Unionissa on esitetty tuottajien vastuun lisäämistä vakavimpien eläintautien vahinkojen rahoituksessa. Toteutuskeinoina on mainittu muun muassa eläintautirahastomaksu tai -vakuutus. Tähän asti yhteiskunta on kantanut vastuun yhteiskunnallisesti merkittävimpien eläintautien välittömistä menetyksistä. Tilanne on hyödyttänyt riskinottoon halukkaita toimijoita. Esimerkiksi vuosina 1995–2004 EU:n eläintautirahasto maksoi vahingonkorvauksia yhteensä miljardi euroa, josta Iso-Britannian ja Alankomaiden osuus oli 85 % (mm. suu- ja sorkkatauti, klassinen sikarutto ja korkeapatogeeninen lintuinfluenssa). Kymmenkunta vähiten korvauksia saanutta maata sai yhteensä 2 % korvauksista. Tautien ennaltaehkäisyyn ei varoja juuri ole ollut käytettävissä.
Pienellä todennäköisyydellä esiintyviin ja suurta vahinkoa aiheuttaviin tapahtumiin varaudutaan usein puutteellisesti. Tämä aiheuttaa tehottomuutta, koska ennaltaehkäisy on kustannustehokas tapa hallita monia tautiriskejä. Tuottajien vastuun lisäämisen tarkoituksena ei ole pelkästään vahinkojen rahoittaminen, vaan sillä tuetaan myös ennaltaehkäisevää riskinhallintaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan keinoja, joilla ulkoisvaikutukset huomioon ottava ja ennaltaehkäisyyn kannustava rahoitusjärjestelmä voitaisiin toteuttaa. Tarkastelemme riskiperusteista rahoitusta, jossa rahoitusjärjestelmän ominaisuudet määritetään siten, että ne palkitsevat bioturvallisuutta lisäävistä ja rankaisevat sitä heikentävistä toimenpiteistä tai ominaisuuksista. Tarkasteluun liittyy kaksi teemaa: 1) kenen pitäisi osallistua rahoitukseen ja tulisiko osallistumisen olla vapaaehtoista vai pakollista; ja 2) miten maksut voidaan asettaa riskiperusteisesti.
Järjestelmän rahoitukseen tulisi osallistua niiden, jotka aiheuttavat ulkoisvaikutuksia muille. Esimerkiksi kysymys harrastetilojen osallistumisesta liittyy siihen, aiheuttavatko ne riskin muille tiloille. Ammattimaisten tuottajien osallistuminen tulisi olla mahdollisimman laajapohjaista. Laaja osallistuminen voidaan toteuttaa joko lainsäädännöllisesti tai riittävän voimakkailla taloudellisilla kannustimilla.
Maksut voivat perustua joko alueelliseen tai tilakohtaiseen riskiin. Jotta voidaan välttää vain suuren riskin tilojen osallistuminen järjestelmään (ns. haitallinen valikoituminen), tulee kullekin tilalle tai tilatyypille asettaa sen riskitasoa vastaava ja muut vaihtoehdot kyseiselle tilatyypille kannattamattomaksi tekevä maksu. Järjestelmä tulee suunnitella niin, että esimerkiksi suuren riskin tilat valitsevat juuri heille suunnitellun vaihtoehdon. Moraalikatoa eli vakuutetun toimintatapojen muuttamista riskialttiimmiksi vakuutuksen ottamisen jälkeen voidaan ehkäistä riskiin perustuvilla maksuilla. Palkkioita (bonuksia) voidaan myöntää esimerkiksi taudin esiintymättömyydestä tai varmennetuista ennaltaehkäisyyn tähtäävistä toimista. Korotettuja maksuja ja pienennettyjä korvauksia sen sijaan voidaan langettaa esimerkiksi myöhäisestä taudin ilmoittamisesta. Myös omavastuuosuus ehkäisee moraalikatoa.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2010-01-31