Puuvartisten viherrakentamisen kasvien erikoismuotoja pohjoiseen, esimerkkinä punakoivu (Betula pubescens f. rubra)
Avainsanat:
antosyaani, erikoismuoto, kasvitieteellinen puutarha, punakoivu, viherrakentaminenAbstrakti
Puista ja pensaista tavataan toisinaan kasvutavan, lehtien värin tai muodon, tai kukkien värin tai kerrannaisuuden suhteen alkuperäisestä lajista poikkeavia yksilöitä. Nämä erikoismuodot ovat arvokkaita sekä tieteellisen tutkimuksen että käytännön viherrakentamisen kannalta. Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa kasvaa lukuisia tällaisia muotoja ja lajikkeita. Punalehtisiä taksoneita ovat esimerkiksi punakoivu (Betula pubescens f. rubra) ja punaharmaaleppä (Alnus incana f. rubra). Koivuista kasvavat myös liuskalehtinen loimaankoivu (B. pendula f. crispa) sekä pensasmainen rauduskoivu. Myös harmaalepästä kasvaa pensasmainen muoto. Kasvutavaltaan pylväsmäisiä muotoja on mm. pihlajissa. Tuomesta kasvitieteellisessä puutarhassa kasvaa kaunis kertokukkainen muoto (Prunus padus f. plena). Havukasveista on useita kasvutavaltaan tai väritykseltään peruslajeista eroavia muotoja hopeakuusesta (Picea pungens f. glauca) mattomaisiin kääpiökatajiin.
Tunnetuin lehtipuun erikoismuoto pohjoisessa Suomessa lienee punakoivu, joka löydettiin vuonna 1978 Ylikiimingistä. Tämä hieskoivun muoto onnistuttiin mikrolisäämään Oulun yliopistolla 1980-luvun lopulla, jonka jälkeen se alkoi yleistyä viherrakentamisen kasvina. Kaikki istutetut puut ovat yhden ja ainoan luonnossa kasvavan puun kasvullisesti tuotettua jälkeläistöä. Emonpuu ei tuohon aikaan tuottanut siemeniä, mutta mikrolisättyihin puihin muodostuu toisinaan itämiskykyisiä siemeniä. Punakoivun lehdet puhkeavat heleän vihreinä, tosin lehden reunat ovat jo hiirenkorvalla tummanpunaiset. Silmusuomut ovat kauniin tummanpunaiset. Punainen väriaine leviää nopeasti koko lehteen sen auetessa täyteen mittaansa. Lehden punainen ulkoasu johtuu sen pintakerroksessa eli epidermissä olevista antosyaanipigmenteistä. POHKAS (POHjoisen kestävät KASvit) kenttäkokeissa puun fenologiaa ja menestymistä on tutkittu pohjoisimmillaan Sallan Naruskassa asti. Viherrakentamisen kannalta puu on kestävyytensä vuoksi arvokas erikoismuoto pohjoisessa Suomessa. Se on saavuttanut suosiota viherrakentamisen kasvina myös Ruotsissa. Tieteellisessä tutkimuksessa puuta käytetään selvitettäessä antosyaanien toiminnallista roolia pohjoisissa puuvartisissa kasveissa.
