Infrastruktuuriparannusten vaikutukset Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois- Karjalan aluetalouksiin
Avainsanat:
aluepolitikka, kuljetuskustannukset, infrastruktuuri, yleisen tasapainon malliAbstrakti
Kuljetuskustannukset ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka määrittävät ja rajoittavat yritysten sijoittumista ja menestymisen edellytyksiä syrjäisillä alueilla. Infrastruktuurin kohentaminen on nostettu keskeiseksi keinoksi edistämään syrjäisempien alueiden kilpailukykyä, vähentämään alueiden välistä epätasa-arvoa ja edistämään taloudellista ja sosiaalista koheesiota. Infrastuktuurin parantaminen onkin keskeinen politiikkatavoite alueellisella, kansallisella ja Euroopan Unionin tasolla.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden suhteellisen syrjäisen maaseutualueen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan välisiä eroja kuljetuskustannusten laskiessa ja/tai infrastruktuurin parantuessa. Koko maakuntien lisäksi tarkastellaan eroja maakuntien keskusten Seinäjoen ja Joensuun ja näitä ympäröivän muun maakunnan välillä. Yhtenä tavoitteena on selvittää, menevätkö hyödyt parannuksista kaupunkikeskuksiin vai maaseutualueille. Politiikka- ja muita vaikutuksia ja eroja maaseutu- ja kaupunkialueilla analysoidaan numeerisen, yleisen tasapainon -mallin avulla. Mallin pohja-aineistona ovat maaseutualueen ja kaupunkialueen erottelevat sosiaalisen tilinpidon matriisit.
Infrastruktuurin parannuksia ei tässä tutkimuksessa mallinnettu antamalla sektoreille suoria tukia vaan sitä vastoin etsittiin mekanismeja, jotka vaikuttaisivat yritysten kustannuksiin siten, että politiikkatoimilla olisi pysyviä vaikutuksia. Tuloksia esitellään kahdesta erilaisesta simulaatiosta. Ensimmäisessä simulaatiossa koko kuljetussektorin tehokkuutta on parannettu nostamalla CES-tuotantofunktion ns. tehokkuusparametrin arvoa 10%. Toisessa simulaatiossa kaikkien sektoreiden kuljetuskustannuksia on laskettu 10%. Maakuntia ja kaupunki-ja maaseutualueita vertaillaan mm. alueellisen arvonlisäyksen, investointien, työllisyyden, pääoman korkojen, tuotannontekijätulojen, paikallisen tuotannon, viennin, tuonnin, verojen ja kotitaluksien kulutuksen avulla. Sektoreita tarkastellaan erikseen ja alkutuotantoon, teollisuuteen ja palveluihin aggregoituina.
Tehokkuuden parantaminen antoi samansuuntaisia tuloksia kummastakin maakunnasta. Alueellinen arvonlisäys nousi kummassakin maakunnassa kuitenkin niin, että Etelä-Pohjanmaalla kaupunkialue hyötyi maaseutualuetta enemmän kun taas Pohjois-Karjalassa suurempi hyöty tuli maaseudulle. Työllisyys parani kummassakin maakunnassa. Kuljetuskustannusten alentaminen sen sijaan vaikutti eri tavoin Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa johtuen mm. alueiden erilaisesta elinkeinorakenteesta. Etelä-Pohjanmaalla maaseutualue hyötyi, mutta kaupunkialueella arvonlisäys laski hieman. Pohjois-Karjalassa tulos oli päinvastainen. Kuljetuskustannusten lasku mahdollisti raaka-aineiden ja alhaisen jalostusasteen tuotteiden viemisen maakunnan ulkopuolelle. Vienti lisääntyi, mutta paikalliset myyntimäärät laskivat. Aikaisempien tutkimusten tapaan infrastuktuuriparannuksilla ei saatu yksiselitteisiä ja samansuuntaisia vaikutuksia eri maakunnissa, vaan erilaiset toimenpiteet ja alueiden elinkeinorakenteen ja sijainnin erilaisuus vaikuttivat lopputuloksiin merkittävästi.
