Bioenergian tuotannon talous-, työllisyys-, ja ympäristövaikutukset aluetasolla – yleisen tasapainon mallinnustarkastelu
Avainsanat:
bioenergia, maa- ja metsätalous, aluetalous, BKT, työllisyys, yleisen tasapainon mallitAbstrakti
Bioenergian tuotannolle on julkisessa keskustelussa asetettu useita toiveita. Kansallisella tasolla sen toivotaan auttavan kasvihuonekaasupäästöjen torjunnassa ja ilmastonmuutoksen ehkäisyssä. Lisäksi bioenergian tuotannon toivotaan synnyttävän uutta taloudellista toimintaa maaseutualueille ja tehostavan luonnonvarojen hyödyntämistä. Kansallisessa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa on asetettu selkeät tavoitteet bioenergian käytön lisäämiselle. Bioenergian tuotannon vaikutuksia eri alueiden tasolla ei ole kuitenkaan tätä ennen kattavasti selvitetty. Tämä tutkimus pyrkiikin tuomaan lisävalaistusta bioenergian tuotannon lisäämisen aluetaloudellisiin vaikutuksiin.
Käytimme analyysissämme rekursiivisesti dynaamista yleisen tasapainon aluemallia RegFin-DynBio. Mallissa on mukana 20 Suomen maakuntaa, yhteensä 38 toimialaa ja bioenergian sisältävä energian tuotantorakenne. Hyödyntäen maa- ja metsätalouden bioenergiapotentiaaliaineistoja selvitimme mallin avulla kuinka bioenergian tuotannon lisääminen vaikuttaa talouden eri indikaattoreihin. Tutkimme bioenergian tuotannon lisäämistä kolmella eri suuruusluokalla: 1) varovainen lisäys, 2) ilmasto- ja energiastrategian mukainen lisäys, sekä 3) koko teknis-taloudellisen bioenergiapotentiaalin hyödyntäminen. Rajoitimme tarkastelumme koskemaan maa- ja metsätalouden sivutuote- ja jätevirtojen hyödyntämistä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Tällä tavalla pystyimme rajaamaan tarkastelumme ulkopuolelle kysymykset elintarvikkeiden ja puumateriaalin poistumisesta markkinoilta sekä myös valtaosan biopolttoaineiden tuotantoon liitetyistä ympäristöhaitoista.
Johtopäätöksenä toteamme, että bioenergian tuotanto aiheuttaa melko lieviä kustannuksia koko kansantalouden tasolla sekä talouskasvulle että työllisyydelle. Tulos johtuu siitä, että bioenergialla korvattava olemassa oleva tuotanto on nykyisellä hintatasolla kannattavampaa kuin markkinoille syötettävä bioenergia. Suurimmat menetykset koituivat energian tuotannoltaan kapea-alaisille maakunnille, joissa teollisuuden osuus kokonaistuotannosta oli suhteellisesti suurin. Parhaiten pärjäsivät eteläisen Suomen palveluvaltaisemmat maakunnat, joissa oli mahdollisuuksia kasvattaa maakaasun käyttöä energian tuotannossa. Kaiken kaikkiaan vaikutukset jakautuivat eri maakuntien välillä varsin epätasaisesti. Merkittävä poikkeus on Etelä-Pohjanmaan maakunta, jossa bioenergian teknis-taloudellinen potentiaali on verrattain suuri omaan energiankulutukseen verrattuna. Koko potentiaalin hyödyntäminen tuottaa maakunnalle vientituloja ja vaikuttaa positiivisesti sekä BKT:hen että työllisyyteen. Eniten bioenergian voimakkaasta hyödyntämisestä kärsivät rakennekehityksessä jo ahtaalla oleva Kainuu sekä Itä-Uusimaa, jossa on paljon öljynjalostusteollisuutta maakunnan koko taloudelliseen toimintaan suhteutettuna. Loppupäätelmänä voidaan joka tapauksessa todeta, että bioenergian vaikutukset aluepolitiikan kannalta eivät näyttäisi olevan niin suotuisia kuin on toivottu.
