Typen ja fosforin peltotase savimaan muokkauksen keventyessä

Kirjoittajat

• Laura Alakukku Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos
• Antti Ristolainen MTT, Maa­ ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kasvintuotannon tutkimus
• Tapio Salo MTT, Maa­ ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kasvintuotannon tutkimus

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75818

Avainsanat:

kyntö, ohra, sato, suorakylvö, sänkimuokkaus

Abstrakti

Kahdessa  pitkäaikaisessa  savimaan  kenttäkokeessa  tutkittiin  ohran  typpi­  ja  fosforitasetta muokkausintensiteetin vähetessä kynnöstä suorakylvöön. Kentät perustettiin Jokioisiin aito­ ja hiuesavimalle vuosina 2000 ja 2001. Verratut muokkausmenetelmät olivat käytännön viljelyssä yleisimpiä. Syysmuokkauskäsittelyt olivat: kyntö (20–25 cm syvyyteen, P), sänkimuokkaus (10–15 cm, S) ja pellon jättäminen sängelle (keväällä suorakylvö, N). Keväällä aitosavimaan kokeessa kasvusto perustettiin kolmella tavalla: (A) jyrsinkylvö (yhden ajokerran menetelmä, tavallinen kylvölannoitin, (B), kylvö kevennettyyn muokkaukseen suunnitellulla koneella (kiekkovantaat, siemen ja lannoite sijoitettiin eri riveihin, (T) kylvö suorakylvökoneella (kaksoiskiekkovantaat, siemen ja lannoite sijoitettiin samaan riviin). Hiuesavimaan kokeessa koetekijät olivat PA, SA ja NT. Vuonna 2003 kokeissa viljeltiin kauraa (Avena sativa, Roope) ja muina vuosina kaksitahoista ohraa (Hordeum vulgare, Saana). Vuosittainen typpilannoitus oli 90–120 kg/ha ja fosforilannoitus 8–23 kg/ha. Keskimäärin vuosittainen typpilannoitus oli koetekijöittäin A 97, B 100 ja T 102 kg/ha. Vastaavasti fosforilannoitus oli keskimäärin 15–16 kg/ha/a. Vuosina 2000–2007 kokeissa laskettiin satotulosten ja sadosta tehtyjen ravinneanalyysien perusteella viljanviljelyn typen ja fosforin peltotase (lannoitus+laskeuma+kylvösiemenen ravinnemäärä ­siemensadossa korjattu ravinnemäärä) koetekijöittäin.
Hiuesavimaan  kokeessa  muokkaustapa  ei  vaikuttanut  merkitsevästi  siemen­  ja  ravinnesatoon koejakson aikana. Kynnetyn koetekijän typpisato oli kuitenkin keskimäärin 2–5 % kevyemmin muokattuja koetekijöitä suurempi. Aitosavimaan kokeessa suorakylvettyjen koetekijöiden (NB, NT) siemen­, typpi­ ja fosforisato olivat 8–14 % pienemmät kuin kynnettyjen tai sänkimuokattujen koetekijöiden sadot. NB ja NT koetekijöiden keskisatoja laski merkittävästi poikkeuksellisen sateisen vuoden satotappiot. Erot ravinnetaseissa johtuivat pääosin eroista jyväsadoissa. Koejakson alkuvuosina suorakylvettyjen (NB ja NT) koetekijöiden ravinnetasetta nosti myös jyrsinkylvettyjä koetekijöistä suurempi lannoite­ ja siemenmäärä. Tulokset vahvistavat käsitystä, että hyvä maan rakenne on avaintekijä, kun muokkausta kevennetään.