Hukkakauran itävyyden säilyminen lehmän ruoansulatuskanavassa
Avainsanat:
hukkakaura, Avena fatua, itävyys, lehmä, ruoansulatus, sontaAbstrakti
Hukkakaura on erityisesti viljanviljelyä ja siementuotantoa haittaava yksivuotinen, helposti leviävä ja vaikeasti hävitettävä rikkakasvi. Laki hukkakauran torjunnasta (185/2002) määrittelee toimenpiteet, joilla hukkakauraa torjutaan ja estetään sen leviäminen. Hukkakaurayksilöitä sisältävältä alueelta peräisin olevaa kotieläinten lantaa ei saa kuljettaa, säilyttää tai käsitellä siten, että siitä voi aiheutua hukkakauran leviämisen vaara. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voivatko hukkakauran siemenet säilyä itämiskykyisinä lehmän ruoansulatuskanavassa, jolloin lanta aiheuttaisi hukkakauran leviämisriskin.
Vuosina 2005 - 2007 kerätyt hukkakauran siemenet yhdistettiin yhdeksi eräksi, josta määritettiin itävyys. Ruokintakoe tehtiin MTT:n koe-eläintallilla Jokioisilla neljällä Ay-lehmällä, joiden keskimääräinen maitotuotos oli 27,3 kg/pv. Lehmät saivat vapaasti esikuivattua timotei-nurminadan ensimmäisestä sadosta muurahaishappopohjaisella säilöntäaineella tehtyä pyöröpaalisäilörehua ja 13 kg/pv rakeistettua väkirehua (ohra-melassileike-rypsipuriste-kivennäinen). Hukkakauran siemeniä annettiin 200 g kullekin lehmälle kerta-annoksena väkirehun seassa aamuruokinnan yhteydessä. Sen jälkeen kerättiin ja punnittiin jokaiselta lehmältä erikseen kaikki sonta seitsemän päivän aikana 12 tunnin erinä alkaen hukkakauran antamisesta. Sonta pestiin vesisuihkulla tiheän (Ø 1 mm) seulan päällä, jonka jälkeen pestyä sontaa laitettiin veteen pienissä erissä ja etsittiin hukkakauran siemenet. Hukkakauran siementen annettiin kuivua avoimella alustalla huoneenlämmössä ennen itävyysmääritystä. Itävyysmääritykset tehtiin Eviran Tutkimus- ja analytiikkaosaston Kasvianalytiikkayksikön laboratoriossa Loimaalla ja rehujen koostumus- ja laatuanalyysit MTT:n Eläinravitsemusryhmän sekä maitoanalyysit MTT:n biotekniikka- ja elintarviketutkimuksen laboratorioissa Jokioisilla.
Lehmille syötettyjen hukkakauran siementen itävyys oli 87 %. Sonnassa erittyneiden hukkakauran siementen määrä ja itävien siementen osuus väheni sitä mukaa, mitä kauemmin ne viipyivät lehmän ruoansulatuskanavassa. Ruokinnan jälkeen ensimmäisen vuorokauden aikana hukkakauran siemeniä erittyi sonnassa 17 % koko viikon aikana löytyneestä kokonaismäärästä ja niiden itävyys oli 34 %. Kahden vuorokauden (0-48 tuntia) aikana ruokinnasta oli erittynyt jo 71 % hukkakauran siemenistä, joiden itävyys oli 15 %. Kahden vuorokauden jälkeen ruokinnasta hukkakauran siementen itävyys oli hävinnyt lukuun ottamatta yhtä lehmää, jolta erittyi yksi itävä siemen vielä neljännen vuorokauden aikana. Hukkakauran itävyys väheni 87 % kulkiessaan lehmän ruoansulatuskanavan läpi. Sonnassa erittyi 14 % syödystä hukkakauran siemenien määrästä ja itävistä siemenistä 1,8 %. Viikon aikana neljän lehmän sonnasta (1,3 tonnia) löytyi hukkakauran siemeniä yhteensä 4604 kappaletta, joista itäviä oli 504 kpl eli 11 %. Lanta aiheuttaa siten selvän hukkakauran leviämisriskin, jos rehu sisältää itäviä hukkakauran siemeniä. Tilojen välisessä rehukaupassa sekä lantaa vastaanotettaessa on syytä varmistaa tilan/lohkon hukkakaurattomuus. Ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää hukkakauran leviämisen estämisessä uusille alueille.
