Monimuotoisuusvyöhyke pellolle vai metsän puolelle?
Avainsanat:
maatalouden ympäristötuki, maatalousluonnon biologinen monimuotoisuus, metsätalous, pölyttäjähyönteisetAbstrakti
Luonnon biologinen monimuotoisuus on vähentynyt maatalousympäristöissä tehostuneen ja yksipuolistuneen peltoviljelyn seurauksena. Monimuotoisuuden vähenemiseen on pyritty vastaamaan maatalouden ympäristötuen toimenpiteillä, mutta uusia ja taloudellisesti tehokkaita keinoja monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan. Tässä tutkimuksessa vertailtiin kustannuksia ja tulonmenetyksiä, jotka aiheutuvat yksityiselle maanomistajalle pellon reunaan ja peltoon rajoittuvan metsän reunaan perustettavista monimuotoisuusvyöhykkeistä. Myös peltoon rajoittuvaan metsään sijoitettavan monimuotoisuusvyöhykkeen tarkoituksena on lisätä maatalousympäristön lajiston monimuotoisuutta ja luoda erityisesti pölyttäjähyönteisille sopivia niittymäisiä elinympäristöjä. Monimuotoisuusvyöhykkeiden aiheuttamien kustannusten ja tulonmenetysten suuruus saadaan selville, kun hyvän metsänhoidon ja maatalouden mukaisista nettotulojen nykyarvoista vähennetään monimuotoisuusvyöhykkeiden nettotulojen nykyarvot. Metsän puolelle perustettavan monimuotoisuusvyöhykkeen yksityistaloudellisissa kustannuksissa oli suurta vaihtelua, joka aiheutui vaihtelusta metsän tuotoskyvyssä sekä metsän lähtötilassa ja -rakenteessa. Mikäli rehuviljan hinnan voidaan olettaa jäävän pysyvästi matalaksi, kannattaa maanomistajan perustaa monimuotoisuusvyöhykkeet ennemmin pellon reunaan kuin metsän puolelle.
