Öljykasvien GM-lajikkeiden jääntikasviriskit

Kirjoittajat

  • Katri Pahkala MTT, Kasvintuotannon tutkimus, E-talo, 31600 Jokioinen
  • Pirjo Peltonen-Sainio MTT, Kasvintuotannon tutkimus, E-talo, 31600 Jokioinen
  • Leo Mustonen MTT, Kasvintuotannon tutkimus, E-talo, 31600 Jokioinen
  • Hannu Mikkola Helsingin yliopisto, Agroteknologian laitos, PL 28, 00014 Helsingin

Avainsanat:

rapsi, rypsi, Brassica, jääntikasvit, viljelytekniikka, dormanssi, taimettuminen, herbisidikestävyys, puintitappiot

Abstrakti

Useilla kasveilla osa kylvetyistä siemenistä voi jäädä lepotilaan tai osa korjattavasta sadosta jää tappioina peltoon. Tällainen jääntimateriaali voi säilyä talven yli elinkykyisenä ja tuottaa lisääntymiskykyisiä kasveja seuraavina vuosina, jos olosuhteet ovat suotuisat. Erityisesti tämä ominaisuus liitetään rypsiin ja rapsiin, joiden on havaittu ilmaantuvan pelloille jääntikasveina useiden vuosien ajan niiden viljelyn loppumisen jälkeen.
MTT:n kasvintuotannon tutkimuksessa selvitettiin jääntikasveista aiheutuvien riskien todennäköisyyttä Suomen kasvuoloissa rapsilla, rypsillä ja perunalla. Tutkimus kuului osana isompaan tutkimuskokonaisuuteen ”GM-lajikkeiden geeniaineksen siirtyminen Suomen kasvuoloissa: menetelmät todentamiseen ja riskien hallintaan”. Tutkimus toteutettiin kenttäkokeina 2004 – 2007 välisenä aikana Jokioisilla käyttäen kaupallisia, perinteisellä tavalla jalostettuja lajikkeita. Öljykasvitutkimuksissa keskityttiin pääasiassa rapsiin. Tutkimuskohteina olivat alkutuotannon vaiheet, joissa ei-toivotun geeniaineksen siirtyminen siemenen välityksellä olisi mahdollista eli kylvö, siemenen kypsyminen ja puinti. Jääntisiementen elinvoimaa selvitettiin kolmen vuoden ajan kesannolla, suorakylvössä ja perinteisessä kyntöviljelyssä Lisäksi tutkittiin jääntisiementen säilymistä maassa ja jääntikasvien kemiallista hävittämistä.
Kylvön yhteydessä keväällä osa rapsin siemenistä jäi taimettumatta. Maanpinnalle jääneistä siemenistä vain 40 % taimettui. Ongelmana olivat myös syvemmälle kuin 5 cm:iin joutuvat siemenet, joista osa jäi lepotilaan ja taimettui myöhemmin. Puintitappiot olivat öljykasveilla merkittävin jääntikasvien lähde. Puinnin yhteydessä rapsinsiementä joutui peltoon pelkästään kela-, kohlin- ja seulastotappioina noin 3 % ja rypsinsiementä 2,6 % puidusta sadosta. Pöytätappiot mukaan lukien korjuutappion koko määrä oli rapsilla 5,2 % (119 kg) ja rypsillä 4,5 % (86 kg) siemensadosta. Verrattaessa eri viljelymenetelmiä jääntikasveja löytyi vähiten tavanomaisessa kyntöviljelyssä. Rypsin ja rapsin jääntikasvit voitiin hävittää viljasta nykyisillä herbisibivalmisteilla. Edellytyksenä oli, että mahdolliset jääntikasvit olivat jo taimettuneet käsittelyhetkellä. Vahva viljakasvusto ja tuholaiset heikensivät myös öljykasvitaimia käsittelemättömissä kasvustoissa. Herbisidikäsittelyn uusiminen myöhäisemmässä vaiheessa voi varmistaa myöhään itävien öljykasvien tuhoutumisen.
Rapsin ja rypsin siementen variseminen puinnin yhteydessä, säilyminen maassa itävänä useita vuosia ja lajikkeiden dormanssiherkkyys voivat johtaa ei-toivotun geeniaineksen siirtymiseen, jos GM-lajikkeita aletaan viljellä rypsin pääviljelyalueilla.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2008-01-31