Sikojen syöntikäyttäytyminen ja rehunkulutus ruokinta-asemalla
Avainsanat:
sika, syöntikäyttäytyminen, rehunkulutus, ruokintamenetelmä, vaiheruokintaAbstrakti
Sianjalostuksen tarpeita varten on kehitetty tietokoneohjattuja ruokinta-asemia, joissa sikojen yksilöllisen rehunkulutuksen mittaaminen onnistuu helposti ja edullisesti suuressakin ryhmässä. Ruokinta-asemat soveltuvat myös sikojen syöntikäyttäytymisen tutkimiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lihasikojen syöntikäyttäytymistä ja yksilöllistä rehunkulutusta ryhmäkasvatuksessa, kun siat saavat syödä rehua vapaasti ruokinta-asemasta. Lisäksi tutkimuksessa verrattiin ruokinta-asemasta ja kaukalosta ruokittujen sikojen rehunkulutusta ja kasvua sekä suositusten mukaisella 3-vaiheruokinnalla että uudella 2-vaiheruokinnalla, missä tavanomaista pidemmän alkukasvatuksen jälkeen sioille syötettiin yli 80-kiloisille sioille tarkoitettua loppukasvatusrehua.
Tutkimuksessa kasvatettiin yhteensä 200 lihasikaa Suomen Sianjalostus Oy:n Längelmäen keskuskoeasemalla. Siat olivat 16,4 m2:n osaritiläkarsinoissa, 10 sikaa/karsina. Karsinoissa oli joko Schauerin ruokinta-asema tai kaukalo, ja molemmista siat saivat syödä rehua vapaasti. Sioilla oli joko ruokintasuositusten mukainen 3-vaiheruokinta (1-rehua 25 pv, 2-rehua 28 pv ja 3-rehua teurastukseen saakka) tai uusi 2-vaiheruokinta, jossa 1-rehua syötettiin 39 pv ja sen jälkeen 3-rehua teurastukseen saakka. Ruokinta-asema rekisteröi jokaiselta käyntikerralta sian saapumis- ja lähtöajan ja punnitsi syödyn rehumäärän. Lisäksi Spotmix-rehunjakolaitteisto rekisteröi karsinakohtaisesti sioille vuorokauden aikana jaetun rehumäärän. Siat punnittiin kuudesti kokeen aikana ja ne teurastettiin 81–88 pv kasvatuksen jälkeen.
Siat oppivat käyttämään ruokinta-asemaa ensimmäisten kolmen koepäivän aikana. Yksilölliset erot käytön oppimisessa olivat kuitenkin suuria. Syöntikertojen lukumäärä per vrk suureni sikojen kasvaessa, mutta syöntikerrat lyhenivät. Siat käyttivät syömiseen sekä kokeen alussa että lopussa n. 60 min/vrk. Kasvatuksen keskivaiheilla syömiseen kului n. 70 min/vrk. Yhdellä syöntikerralla syöty rehumäärä ja syöntinopeus suurenivat sikojen kasvaessa.
Siat kävivät syömässä pääasiassa päiväaikaan. Aamupäivällä (klo 8–12) syöntikerrat olivat lyhyitä, alle 2 min pituisia, kun taas muina aikoina ne kestivät 2–3 min. Syöntikertojen pitenemisen myötä annokset suurenivat. Sikojen tunnissa syömä rehumäärä oli suurin klo 15–17 välillä. Vuorokauden aika ei vaikuttanut syöntinopeuteen. Ruokinta-asema oli käytössä keskimäärin 11 h/vrk ja käyttöaste oli suurimmillaan (jopa yli 50 min/h) iltapäivän tunteina. Alkukasvatuksessa aseman käyttöaste oli selvästi kaksihuippuinen: siat kävivät asemalla melko vilkkaasti aamulla 7–8 maissa ja erittäin vilkkaasti iltapäivän tunteina. Keskikasvatuksessa syönnin huippu oli edelleen iltapäivällä, mutta siat söivät melko vilkkaasti koko aamupäivän ajan. Keskikasvatuksessa asema oli käytössä lähes 12 h/vrk. Yösyömisen osuus pysyi melko samanlaisena koko kasvatuksen ajan.
Kolmivaiheruokinnassa rehun vaihtuminen 1-rehusta 2-rehuksi 5. ruokintaviikon alussa ei vaikuttanut sikojen rehunkulutukseen, mutta 2-vaiheruokinnassa siirtyminen 1-rehusta 3-rehuun 7. ruokintaviikon alussa hidasti syöntinopeutta ja pienensi rehun syöntiä parin viikon ajan. Koko kasva-tusajan rehunkulutuksessa ja sikojen kasvussa ei ollut merkitseviä eroja 2- ja 3-vaiheruokinnan välillä, mutta 2-vaiheruokinnalla ruhon lihaprosentti oli hieman parempi. Siat söivät kaukalosta keskimäärin 15 % enemmän rehua kuin ruokinta-asemasta, ja rehuhyötysuhdekin oli huonompi, mutta kasvunopeudessa ei ollut merkitsevää eroa. Hännänpurentaa oli vain ruokittaessa ruokinta-asemasta, ja se ilmeni pääasiassa kasvatuksen keskivaiheilla, kun aseman käyttöaste oli suurimmillaan.
