Sonnien lämmönsäätelykäyttäytyminen pihatossa talvella

Kirjoittajat

• Leena  Tuomisto Maa­ ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Kuopion yliopisto, Biotie­teiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio
• Heidi  Lahikainen Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio
• Leena Ahola Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio
• Arto  Huuskonen Maa­ ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Risto  Kauppinen Savonia­ammattikorkeakoulu, PL 72, 74101, Iisalmi

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75842

Avainsanat:

naudanlihantuotanto,  sonnit,  kylmäkasvatus,  pihatto,  käyttäytyminen,  lämmönsäätely, lämmönhukka, makuuasento, huddling

Abstrakti

Viime vuosina  kiinnostus lihanautojen kasvattamiseen eristämättömissä tuotanto-
ympäristöissä, kuten kylmäpihatoissa ja ulkotarhoissa, on lisääntynyt. Eristämättömissä kasvatusoloissa eläimet ovat talvi­sin alttiina alhaisille lämpötiloille ja lämpötilojen nopeille vaihteluille, mikä asettaa erityishaasteita niiden lämmönsäätelymekanismeille. Lihanautojen lämmönsäätelykäyttäytymistä on tutkittu vain vä­hän. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää ympäristön lämpötilan vaikutusta kasvavien sonnien lämmönsäätelykäyttäytymiseen eristämättömässä pihatossa talvella.
Kokeessa käytettiin 25 hereford­rotuista sonnia, jotka olivat olleet syksystä lähtien eristämättö­mässä pihatossa osakuivikepohjaisissa ryhmäkarsinoissa (viisi eläintä/karsina, 6,4 m²/eläin). Sonneja videoitiin helmikuussa keskimäärin 399 kg painoisina. Videonauhoilta valittiin viisi vuorokauden mit­taista ajanjaksoa, jotka edustivat eri lämpötiloja, mutta eivät välttämättä olleet peräkkäisinä päivinä. Tarkkailujakso alkoi lämpimillä päivillä (pakkasen purevuus: ­6,4 °C ensimmäisenä ja ­6,7 °C toisena tarkkailupäivänä), jonka jälkeen ilma kylmeni (­20,5 °C kolmantena tarkkailupäivänä) ja lauhtui jäl­leen hieman (­14,1 °C neljäntenä ja ­9,6 °C viidentenä tarkkailupäivänä). Videonauhoilta analysoitiin hetkellisellä seurannalla kymmenen minuutin otantavälillä kunkin sonnin makuuasento ja mahdollinen vartalokontakti toisiin eläimiin. Muuttujat testattiin lineaarisella sekamallilla.
Tarkkailupäivä  vaikutti  tilastollisesti  merkitsevästi  (P<0,001)  sonnien  kokonaismakuuaikaan sekä kyljellään, käpertyneenä ja vartalokontaktissa toiseen eläimeen vietettyyn aikaan. Sonnit olivat makuulla 58±1 (keskiarvo±keskivirhe), 61±1, 64±1, 56±1 ja 61±1 % havainnoista ensimmäisenä, toi­sena, kolmantena, neljäntenä ja viidentenä tarkkailupäivänä, vastaavasti. Sonnit makasivat kokonaan kyljellään kaikki jalat ojennettuina suoriksi 3±1, 3±1, 1±0, 1±0, ja 2±0 % makuuhavainnoista ensim­mäisenä, toisena, kolmantena, neljäntenä ja viidentenä tarkkailupäivänä, vastaavasti. Sonnit makasivat käpertyneenä rintalastan päällä jalat vartalon alla tai tiukasti vedettyinä vartaloon kiinni 25±2, 19±1, 46±3, 32±3 ja 40±2 % makuuhavainnoista ensimmäisenä, toisena, kolmantena, neljäntenä ja viidente­nä tarkkailupäivänä, vastaavasti. Sonnit makasivat kiinni toisessa eläimessä 11±3, 10±2, 23±3, 32±3 ja 26±3 % makuuhavainnoista ensimmäisenä, toisena, kolmantena, neljäntenä ja viidentenä tarkkailupäi­vänä, vastaavasti.
Sonnit reagoivat ympäristön lämpötilan muutokseen käyttäytymistään muuttamalla. Lämpötilan laskiessa sonnit säästivät energiaa makaamalla enemmän kuin lauhempina tarkkailupäivinä. Lisäksi sonnit vähensivät lämmönhukkaansa välttämällä kyljellään makaamista, suosimalla käpertyneenä ma­kaamista sekä hakeutumalla makaamaan vartalokontaktiin toisten eläinten kanssa.