Suomalainen pellonomistaja
Avainsanat:
pellonomistajat, omistusrakenne, omistuksen tavoitteet, maankäyttöpäätökset, maanhallintapäätökset, pellonvuokraus, pellonomistus, myyntihalukkuusAbstrakti
EU-aikana aktiivitilojen peltoalan kasvusta 2/3 on perustunut vuokraukseen ja vain kolmannes lisämaan ostoon. Suomen pelloista viljelläänkin nykyisin vuokrattuna jo noin 750 000 hehtaaria eli kolmannes maan koko peltoalasta. Vuokraviljeltyjen peltojen kasvukunnon on todettu jääneen jälkeen omistajaviljelijöiden peltojen kasvukunnosta, mikä etenkin pitkällä aikavälillä vaarantaa maatalouden kehittämisen ja tuottavuuskasvun.
Tässä artikkelissa luodaan ensimmäistä kertaa kokonaiskuva suomalaisista pellonomistajista ja heidän pellon omistukseensa liittämistä tavoitteista. Tutkimusaineistoina käytettiin verottajan rekisteriaineistoa vuodelta 2004 ja postikyselyllä vuonna 2006 yhteensä 2 684 omistajalta kerättyä aineistoa.
Tulosten perusteella pellonomistus sitoo lähes joka kymmenennen suomalaisen edelleen maatalouteen. Vaikka aktiivitilojen lukumäärä on laskenut alle 70 000 tilaan, on pellonomistajia edelleen lähes puoli miljoonaa. Pelto-omaisuus on kuitenkin varsin keskittynyttä, sillä noin viidesosa omistajista omisti yli 60 % peltoalasta. Suurten ikäluokkien ikääntyminen on selkein omistusrakenteen muutokseen tulevaisuudessa vaikuttava tekijä. Iäkkäiden pellonomistajien määrä on suuri, mutta heidän omistamansa peltoala on suhteessa pienempi kuin nuorten. Pellonomistajat ovat maantieteellisesti sangen kiinteästi yhteydessä tilaansa, sillä lähes kolme neljäsosaa omistajista asuu tilan sijaintipaikkakunnalla. Suurin osa pellonomistajista ei saa maataloustuloa ja noin neljäsosa pellosta on sellaisten pellonomistajien omistuksessa, jotka eivät harjoita kaupallista maataloustuotteiden tuotantoa eivätkä pellon vuokrausta.
Pellonomistajat jakautuivat viiteen ryhmään pelto-omaisuuteensa kohdistuvien tavoitteiden suhteen. Ensimmäinen ryhmä nimettiin maataloustuloja painottaviksi (18 % omistajista). Heillä tulon saantiin liittyvät tavoitteet olivat luonnollisesti tärkeimpiä, mutta myös tunne- ja perinnetavoitteet sekä virkistys- ja luontotavoitteet painottuivat. Harrastusviljelijöillä (21 %) korostuivat harrastus- ja kotitarveviljelyyn liittyvät tavoitteet, mutta myös sijoittamiseen ja taloudelliseen turvallisuuteen sekä tulonsaantiin liittyvät tavoitteet korostuivat heillä. Taloudellista turvaa korostaville (21 %) keskeisimpiä olivat taloudelliseen turvallisuuteen ja sijoittamiseen liittyvät tavoitteet tunne- ja perinnetavoitteiden ohella. Aineetonta arvostavilla (23 %) korostuivat tunne- ja perinnetavoitteet sekä virkistys- ja luontotavoitteet. Välinpitämättömillä (18 %) mitkään tavoitteista eivät nousseet tärkeiksi.
Omistajien tavoitteilla näyttää olevan vaikutusta omistajien käyttäytymiseen ja maanhallintapäätöksiin. Useimmin pelto oli omistajien omassa viljelyssä maataloustuloja painottavilla, joilla peltoalasta neljä viidesosaa oli vuonna 2006 itsellä viljelyssä. Myös harrastusviljelijöillä pelloista valtaosa oli omassa viljelyssä. Yleisintä pellon poisvuokraus oli taloudellista turvaa korostavilla ja aineetonta arvostavilla, joilla noin puolet peltoalasta oli luovutettu vuokraviljelijälle. Kaikkiaan pellonomistajat jättivät noin 12 % peltoalasta viljelemättä.
Tulokset pohjustavat pellonvuokrausta säätelevien ja kauppaa vauhdittavien politiikkatoimien arviointia ja suunnittelua sekä monipuolistavat aiheesta käytävää kansalaiskeskustelua.
