Mädätyksen vaikutus naudan lietelannan lannoitusominaisuuksiin nurmella
Avainsanat:
nurmien lannoitus, karjanlanta, lietelanta, mädätys, sijoitus, timotei, nurminata, ravinnetappiot, typpi, fosfori, lannoitusarvo, ravinteiden käyttökelpoisuus, typpioksiduuli, hygienia, biokaasu, lisämateriaaliAbstrakti
Mädätyksen vaikutus lietelannan lannoitusarvoon on keskeinen kriteeri harkittaessa maatalouden biokaasutuotannon tukemista. Sen on väitetty parantavan merkittävästi lannan ravinteiden käyttökelpoisuutta ja hygieniaa korjattavan rehun laadun kannalta.
Väitteiden todenperäisyyden selvittämiseksi perustettiin 2-vuotinen kenttäkoe timotei-nurminata –nurmelle Jokioisiin. Nurmea lannoitettiin keväällä väkilannoitteella 92 kg N/ha. Ensimmäisenä vuonna 1. niitto oli puhdistusniitto, mutta 2. vuoden ruuduittainen edellisen vuoden käsittelyiden jälkivaikutusten selvittämiseksi. Tämän jälkeen koeruudut lannoitettiin koesuunnitelman mukaisesti. Tavoitteena oli käyttää naudan lietelantaa ns. nitraattiasetuksen sallima enimmäismäärä, 170 kg kok.-N/ha. Ennakkoanalyysien perustella tämän arvioitiin toteutuvan levitettäessä lietelantaa 85 kg liuk.-N/ha edestä. Mädätettyä lietelantaa käytettiin myös niin, että sen sisältämän kok.-N:n määrä oli 85 kg/ha siltä varalta, että väittämät osoittautuisivat oikeiksi. Lietelannat levitettiin letkulevitys- tai sijoitustekniikalla. Lisäksi kenttäkokeessa oli typpilannoitusportaat: 0, 50, 75, 100, 125, 150 ja 175 kg N/ha väkilannoiteseoksella, jonka koostumus vastasi käytettyjen lietelantojen ravinnesuhteita. Nurmea ei lannoitettu 2. niiton jälkeen, mutta 3. sato korjattiin käsittelyiden jälkivaikutusten selvittämiseksi. Ammoniakkiemissioita mitattiin 3 päivää levityksestä ja kasvihuonekaasupäästöjä seuraavan kevään lannoitukseen asti.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että mädätys nostaa lannan lannoitusarvoa nurmenviljelyssä lähtökohtaisesti liukoisen typen osuuden kasvua vastaavasti. Liuk. N:n osuuden kasvaessa lietelannan osuus nurmen N-lannoituksesta voi kasvaa lannan kok.-N määrän ylittämättä ns. nitraattiasetuksen rajaa. Vastaavasti liuk. N:n määrän kasvaessa suhteessa fosforin määrään osuus typpilannoituksessa voi lisääntyä. Fosfori muodostuu uudessa ympäristötukijärjestelmässä yleensä rajoittavaksi, jos maan viljavuusluokka fosforin suhteen on vähintään hyvä.
Itse sadonmuodostuksessa mädätyksestä on merkittävää hyötyä vain, jos mädätetty lietelanta levitetään sijoitustekniikalla 1. niiton jälkeen. Tämä hyöty saadaan vain, jos myös 3. sato korjataan, mikä ei ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa eikä edes mahdollista pohjoisimmilla tuotantoalueilla, vaikka olisikin ympäristölle hyödyksi. Lietelannan liuk. N tuottaa selvästi pienemmän sadon 2. niitossa kuin väkilannoite mädätyksestä ja sijoitustekniikan käytöstä huolimatta. Mädätys ei parantanut nurmisadon hygieniaa.
Sijoitustekniikan käytöllä vähennetään radikaalisti ammoniakkipäästöjä, liukoisen fosforin huuhtoutumista nurmilta sekä hajuhaittoja, joten sen positiiviset ympäristövaikutukset ovat huomattavat. Typpioksiduulipäästöt saattavat kuitenkin lisääntyä.
Ensimmäisen sadon muodostuksessa tarvittava typpi voidaan ja kannattaa antaa väkilannoitteena, koska väkilannoitteen levitykseen käytettävät koneet ovat keveämpiä ja siten sopivampia käytettäväksi keväällä märällä nurmella ja osa typpilannoituksesta joudutaan joka tapauksessa antamaan väkilannoitteena. Käytettäessä mädätettyä lietelantaa sijoitettuna ensimmäisen niiton jälkeen, toisen sadon liukoisen typen tarve voidaan lähes tyydyttää pelkällä lietelannalla, mutta mahdollisen kolmannen sadon lannoitus kannattaa antaa jo tässä yhteydessä väkilannoitteena tai mädättämätön lietelantaa käytettäessä 2. sadon raakavalkuaispitoisuuden normalisoimiseksi. Toinen sato käyttää tämän typen ja vastaava määrä lietelannan typestä jää kolmannen sadon käyttöön.
Mädättämättömän lietelannan sijoittamisesta on sadonmuodostuksen kannalta lähinnä haittaa, mutta sen ympäristöhyödyt ovat lähes vastaavat kuin mädätetynkin lietelannan sijoittamisen. Sen liukoisen typen vaikutus jää pienemmäksi kuin mädätetyn lietelannan ja väkilannoitteen, mutta se voidaan useissa tapauksissa korvata väkilannoitetypellä kolmen niiton strategiassa, mikä kuitenkin lisää kustannuksia.
