Lehmän mittainen makuuparsipihatto
Avainsanat:
pihatto, lypsylehmä, vasikka, ontuminen, ihovauriot, maidontuotos, soluluku, työnmenekki, työtyytyväisyys, hyvinvointi, mitoitus, suunnitteluohjeAbstrakti
Laajentavien suomalaisten lypsykarjatilojen rakennusmallit perustuvat pitkälti ulkomaisiin esimerkkeihin. Näiden toiminnallisuus, tehokkuus ja tekniikka on koeteltu alkuperämaassa. Ulkomaiset mallit on yleensä muunneltu sopimaan kotimaiseen työtapaan, tilarakenteeseen, rakennustekniikkaan ja ilmastoon. Lypsykarjatalouden voimakkaan rakennekehityksen vuoksi suomalaisen navetan evoluutiossa on ollut sopiva hetki katsoa, mitä viimeaikaisessa pihattorakentamisessa on tilatasolla saatu aikaan. Käsillä oleva artikkeli perustuu MTT:n, Helsingin Yliopiston, TTS Tutkimuksen sekä Valion kanssa vuosina 2004 – 2006 tehtyyn Lypsykarjarakennusten toiminnalliset mitoitusvaihtoehdot – nimiseen hankkeeseen. Tutkimuksen rahoittajana toimi Maatilatalouden kehittämisrahasto MAKERA. Tutkimus on tähän asti laajin ja poikkitieteellisin alan kotimainen selvitystyö, jossa kohteena oli 100 uutta ja suurta pihattoa tasapuolisesti eri puolilla maata. Tutkimuksen kohteina olleissa pihatoissa oli yhteensä 11 720 nautaeläintä, joista lypsylehmiä 5 440 kpl.
Laajan kenttäinventoinnin avulla jokaisesta pihatosta havainnoitiin ja tallennettiin noin tuhat erilaista numeerista tietoa. Tietojen keräys kohdistettiin lehmistä mitattaviin seikkoihin, ihmisen työympäristön ominaisuuksiin, karjanhoitotöiden menetelmävertailuun ja tuotantorakennuksen mitoitukseen. Lehmä- ja työympäristödatan väliset vuorovaikutussuhteet mallinnettiin ja käsiteltiin tilastollisesti siten, että pihaton hyvin toimiville ominaisuuksille haettiin selittävät tekijät rakennuksen ominaisuuksista. Hyvin toimivan pihaton mitoitukseen saatiin lukuarvot, joita voidaan tarjota suosituksiksi uusien pihattojen suunnitteluun.
Tutkimuksen keskeisimmät löydökset osoittavat, että toimivan pihaton edellytyksiä ovat lehmän puhtaus ja sorkkaterveys sekä parren mukavuus ja riittävä mitoitus. Syöntirauha, vedensaanti ja riittävä lepo ovat keskeisiä tuotostekijöitä. Lypsyyn, ruokintaan ja muihin karjanhoitotöihin on saatavana runsaasti erilaista tekniikkaa, jonka käytön tehokkuudella on huomattava vaikutus karjanhoitotöiden työnmenekkiin. Työmäärään voidaan vaikuttaa menetelmävalintojen lisäksi töiden organisoinnilla ja tilasuunnittelulla. Työtyytyväisyyden kannalta menetelmävalinnoissa täytyy tasapainoilla tekniikan hyödyllisyyden ja hinnan välillä. Tutkimuksen päätelmissä esitetään pihaton parsien sekä lantakäytävien suunnitteluun uusia, aikaisempaa väljempiä mitoituksia. Nämä mitoitukset vaikuttavat ensisijaisesti vain lypsylehmien osastoon, joten pihaton kokonaismitoitus riippuu edelleen myös muiden valittavien tilaryhmien, kuten lypsy- ja rehujärjestelmän sekä rehunkäsittelytilojen, pinta-alavaatimuksista. Lehmien päivittäin käytössä olevan pinta-alan lievän lisäämisen odotetaan kuolettavan itsensä parantuneella tuotoksella ja vähentyneillä sairauskuluilla.
