Orgaaninen seleeni mahdollistaa seleenirikastettujen munien tuotannon
Avainsanat:
munantuotanto, seleeni, kokonainen vilja, ohra, vehnäAbstrakti
Seleeni on välttämätön hivenaine niin eläimille kuin ihmisillekin. Kasveissa seleeni esiintyy orgaanisessa muodossa, enimmäkseen selenometioniinina. Kasvit ottavat sekä orgaanista että epäorgaanista seleeniä maaperästä. Rehun kasviraaka-aineiden seleeni ei yleensä riitä täyttämään munivien kanojen tarvetta. Tähän asti seleeniä on lisätty rehuun epäorgaanisessa muodossa. Marraskuussa 2006 EU:ssa hyväksyttiin rehun lisäaineeksi orgaaninen seleeninlähde seleenirikastettu hiiva. Ravinnon orgaaninen seleeni on eläimille ja ihmisille käyttökelpoisempaa kuin epäorgaaninen seleeni.
Rehun osuus on yli puolet munantuotannon muuttuvista kustannuksista. Tilalla viljellyn viljan käyttäminen kanojen rehuksi voi tuoda säästöä rehukustannuksiin verrattuna täysrehuruokintaan. Viljaa täydentämään on totuttu käyttämään rehutiivisteitä. Viljatiivisteseoksen valmistus ostetaan usein rahtimylläriltä ja seoksessa kotoinen vilja on jauhettuna. Yksiköiden kasvaessa tällainen tiiviste-viljaruokinta ei välttämättä ole enää käytännöllistä. Viljan syöttäminen kokonaisina jyvinä teollisen puolitiivisteen lisäksi toisi säästöjä jauhatuskustannuksen jäädessä pois. Kokonaisen viljan käytön etuna voi myös olla tehostunut lihasmahan toiminta.
Tässä kokeessa tutkittiin rehuun lisätyn epäorgaanisen ja orgaanisen seleenin vaikutuksia kanojen munantuotantoon ja niiden siirtymistä kananmunaan. Lisäksi verrattiin täysrehuruokintaa ja puolitiivisteen käyttöä kokonaisen vehnän tai ohran kanssa.
Koe-eläiminä oli 1200 LSL-kanaa, jotka kokeen alkaessa olivat 21 viikon ikäisiä. Kanat pidettiin varustelluissa häkeissä. Häkkimalleja oli käytössä kaksi, toinen kahdeksalle ja toinen 14 kanalle. Koe kesti koko tuotantokauden (52 viikkoa). Koekäsittelyt muodostuivat seleeninlähteen (orgaaninen tai epäorgaaninen), ruokinnan (täysrehu tai puolitiiviste-vilja) ja viljalajin (ohra tai vehnä) sekä häkkimallin yhdistelmistä.
Täysrehuruokinnalla rehunkulutus oli pienempää kuin puolitiiviste-viljaruokinnalla. Myös rehunmuuntosuhde oli täysrehuruokinnalla parempi kuin puolitiiviste-viljaruokinnalla. Muihin tuotannon tunnuslukuihin ruokinta ei vaikuttanut. Kokonaista ohraa puolitiivisteen kanssa saaneissa ryhmissä rehunkulutus oli suurempi kuin ryhmissä, jotka saivat puolitiivisteen kanssa kokonaista vehnää. Ohran matalampi energiapitoisuus vehnään verrattuna selittänee tämän eron. Muissa tuotantotuloksissa ohra ja vehnä eivät eronneet toisistaan.
Seleenilähde ei vaikuttanut kanojen munintaprosenttiin. Orgaanista seleeniä saaneiden kanojen rehunkulutus oli keskimäärin suurempi kuin epäorgaanista seleeniä saaneiden kanojen. Orgaanista seleeniä saaneet kanat munivat ensimmäisen rehuvaiheen aikana suurempia munia kuin epäorgaanista seleeniä saaneet kanat. Seleeninlähteen vaikutus munan keskipainoon ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä koko kokeen tuloksia tarkastellessa.
Seleeninlähde vaikutti selvästi kananmunan seleenipitoisuuteen; orgaanista seleeniä saaneiden kanojen munissa seleeniä oli selvästi enemmän kuin epäorgaanista seleeniä saaneiden. Orgaaninen seleeninlähde mahdollistaa seleenirikastettujen kananmunien tuotannon.
