Laidunnuksen vaikutus hereford-sonnien ruhon ja lihan laatuun

Kirjoittajat

• Arto Huuskonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Susanna Jansson Haapajärven ammattiopisto, Erkkiläntie 1, 85800 Haapajärvi
• Markku Honkavaara Lihateollisuuden tutkimuskeskus, PL 56, 13101 Hämeenlinna
• Leena Tuomisto Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio,
• Risto Kauppinen Savonia ammattikorkeakoulu, PL 72, 74101, Iisalmi

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75914

Avainsanat:

naudanlihantuotanto, tuotantoympäristö, laiduntaminen, sonnit, ruhon laatu, lihan laatu, rasvahappokoostumus, konjugoitu linolihappo, CLA

Abstrakti

Sonnien laiduntaminen on harvinaista, ja siitä on hyvin vähän tutkimustuloksia. Yli vuodenikäisten sonnien laiduntamisesta pelätään yleensä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, koska sonnien katsotaan olevan tehottomia laiduntajia ja hankalia käsitellä laitumella. Laiduntamisen on todettu useissa tutkimuksissa muuttavan nautojen lihaksensisäisen rasvan rasvahappokoostumusta lisäämällä muun muassa terveellisen konjugoidun linolihapon eli CLA:n pitoisuutta. Ulkomaiset tutkimukset on kuitenkin suureksi osaksi tehty härillä ja usein niissä on verrattu voimakasta väkirehuruokintaa laidunruokintaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten laidunkasvatus vaikuttaa yli vuodenikäisten hereford-sonnien kasvuun, ruhon laatuun sekä lihan rasvahappokoostumukseen pihattokasvatukseen verrattuna.
Kokeessa oli 29 hereford-rotuista sonnia, jotka olivat kokeen alkaessa keskimäärin 14 kuukauden ikäisiä. Laidunryhmässä oli 15 sonnia, jotka laidunsivat kolmessa viiden sonnin ryhmässä. Vertailuryhmä (14 sonnia) kasvatettiin eristämättömässä pihatossa ryhmäkarsinoissa. Pihattoryhmät koostuivat yhdestä neljän ja kahdesta viiden sonnin ryhmästä. Koe kesti 62 vuorokautta (1.6.–1.8.2005). Laitumet oli jaettu lohkoihin, joita oli jokaisella ryhmällä käytössä neljä kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin. Heinäkuun puolivälin jälkeen otettiin käyttöön kaksi lisälohkoa, joilta oli korjattu ensimmäinen säilörehusato. Laidun oli timoteinurmea, jota lannoitettiin ja puhdistusniitettiin tarpeen mukaan. Laidunlohkoja syötettiin 3–7 päivän ajan. Pihattosonnit saivat vapaasti hyvälaatuista nurmisäilörehua. Sekä laitumella että pihatossa annettiin päivässä väkirehua (ohra) 5 kg/sonni ja kivennäistä 150 g/sonni.
Kasvatustavalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kasvutuloksiin, mutta laidunnusjakson aikana päiväkasvut näyttivät kuitenkin olevan hieman heikompia laitumella kuin pihatossa. Kasvatustapa ei vaikuttanut sonnien teurasprosenttiin eikä ruhon lihakkuuteen, mutta sonnit rasvoittuivat enemmän pihatossa (EUROP-rasvaisuusluokka 3,3) kuin laitumella (2,9) (P<0,05). Laidunsonnien liha oli väriltään tummempaa kuin pihattosonnien (P<0,05). Pihattosonnien liha taas oli punaisempaa ja keltaisempaa kuin laidunsonnien (P<0,05). Laidunsonnien lihassa 18:1 n-7 (vakseenihappo), 18:2 n-5 (linolihappo), cis-9, trans-11-/ A ja 18:3 n-3 (α-linoleenihappo) rasvahappojen osuus ulkofileen rasvahapoista oli suurempi kuin pihattosonneilla. Pihattosonnien lihassa puolestaan 16:0 (palmitiinihappo) ja 14:1 n-5 (myristoleiinihappo) rasvahappojen osuus ulkofileen rasvahapoista oli suurempi kuin laidunsonneilla. Laiduntamisella ei tässä kokeessa ollut vaikutusta tyydyttyneiden tai tyydyttymättömien rasvahappojen osuuteen ulkofileessä. Laidunsonnien ulkofileissä oli enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kasvatustavalla ei ollut vaikutusta rasvan n-6/n-3 rasvahappojen suhteeseen.