Siniketun rehuhyötysuhteen perinnölliset tunnusluvut

Kirjoittajat

  • Riitta Kempe MTT, BEL, Biometrinen genetiikka, H-talo, 31600 Jokioinen
  • Ismo Stranden MTT, BEL, Biometrinen genetiikka, H-talo, 31600 Jokioinen
  • Teppo Rekilä MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Turkiseläintalous, PL 44, 69101 Kannus
  • Nita Koskinen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Turkiseläintalous, PL 44, 69101 Kannus
  • Esa Mäntysaari MTT, BEL, Biometrinen genetiikka, H-talo, 31600 Jokioinen

Avainsanat:

turkiseläimet, sinikettu, Alopex lagopus, rehuhyötysuhde, periytymisaste, korrelaatio

Abstrakti

Rehu on turkistuotannon suurin kustannustekijä ja siinä saavutettavat säästöt alentavat merkittävästi turkisten tuotantokustannuksia. Kotieläinten parempi rehuhyötysuhde vähentää myös ympäristöpäästöjä. Sinikettujen rehuhyötysuhde tai rehunkulutus eivät ole nykyisissä valintaohjelmissa mukana jalostettavina ominaisuuksina. Tämä johtuu siitä, että yksilöllistä rehunkulutusta on ollut vaikea mitata suuresta yksilömäärästä. Rehunkulutustietojen kerääminen on tullut mahdolliseksi uusien yksilöllistä rehunkulutusta mittaavien automaattisten ruokintajärjestelmien myötä. Rehuhyötysuhteen laskeminen vaatii rehunkulutustietojen lisäksi tiedon eläimen painonmuutoksesta vastaavana ajankohtana.
Tutkimuksessa selvitettiin rehuhyötysuhteen ja kasvunopeuden periytyvyys ja perinnölliset yhteydet eläimen kokoon. Aineisto koostui 2076 siniketusta. Sukulaistiedot saatiin Suomen turkiseläinten kasvattajainliiton ylläpitämästä Sampo-ohjelmasta. Häkkikohtainen rehunkulutus mitattiin päivittäin ja ketut punnittiin kolmen viikon välein vieroituksesta nahkontaan ulottuvalla jaksolla. Rehuhyötysuhde laskettiin kasvun ja häkkikohtaisen rehunkulutuksen perusteella (g kasvu/g rehunkulutus). Gradeeraus eli elävän eläimen arvostelu tehtiin noin kuukausi ennen nahkontaa. Aineisto analysoitiin restricted maximum likelihood -menetelmällä (DMU-ohjelma) soveltaen eläinmallia.
Sinikettujen rehuhyötysuhteen periytymisasteet olivat keskinkertaisia (0,36-0,43), mutta todennäköisesti hieman yliarvioituja. Tämä tarkoittaa, että valinnalla voidaan parantaa sinikettujen rehuhyötysuhdetta. Hyvä rehuhyötysuhde oli, ainakin taloudellisessa mielessä, suotuisasti korreloitunut nopean kasvun kanssa. Pelkän rehunkulutuksen perusteella näyttäisi kuitenkin olevan vaikea jalostaa siniketun rehuhyötysuhdetta, sillä päivittäisen rehunkulutuksen ja rehuhyötysuhteen väliset fenotyyppiset ja geneettiset korrelaatiot olivat matalia. Toisaalta tämä merkitsee sitä, että rehuhyötysuhdetta voidaan todennäköisesti parantaa ilman, että rehunkulutus lisääntyy. Käytännön olosuhteissa rehuhyötysuhteen mittaaminen vaatii kuitenkin rehunkulutuksen seurannan lisäksi eläinten punnituksia vähintään kaksi kertaa kasvatuskauden aikana.
Gradeerausajankohtana mitatun rehuhyötysuhteen geneettiset ja fenotyyppiset korrelaatiot koko-ominaisuuksien kanssa olivat matalammat ja suotuisammat kuin nahkonta-ajankohtana mitatut korrelaatiot. Nykyisessä valintaohjelmassa siniketun kokoa ei haluta enää voimakkaasti lisätä. Eläimen suuremman koon jalostaminen ja/tai eläimen lihottaminen äärimittoihin johtaa erilaisiin hyvinvointi ongelmiin ja mm. kettujen pentutulos ja jalkaterveys ovat heikentyneet viime vuosina. Toisaalta kuitenkin eläimen nopeakasvuisuus liittyi hyvään rehuhyötysuhteeseen ja suureen kokoon, joten todennäköisesti eläinten koon kasvamista ei voida täysin välttää, mikäli rehuhyötysuhdetta halutaan parantaa.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2008-01-31