Ydinkasvipankki kasvigeenivaraohjelman osana
Avainsanat:
asetus, geenivarat, mansikka, puutarhakasvit, vadelma, valiotaimi, viherrakentamisen kasvit, ydinkasvitAbstrakti
Maa- ja metsätalousministeriön varmennettua lisäys- ja taimituotantoa koskeva asetus uudistettiin vuonna 2006. Tarkoituksena oli päivittää varmennetun taimituotannon ohjeet Suomessa ottaen huomioon nykyaikaiset kasvintuhoojien puhdistus- ja testausmenetelmät, kasvien muuttuneet lisäys- ja ylläpitomenetelmät sekä parantaa kustannustehokkuutta luopumalla tarpeettomista menettelyistä lisäämättä aineiston uudelleen saastunnan vaaraa. Työn ensisijainen tavoite oli kuitenkin edistää kasvinsuojelustrategian toteutumista.
Merkittävin muutos aikaisempaan verrattuna oli kryosäilytyksen (kylmäsäilytys nestemäisessä typessä -196°C) hyväksyminen varmennetun taimituotannon lisäysaineiston ylläpito- ja puhdistusmenetelmäksi. Ydinkasviaineistoa voidaan uuden asetuksen mukaan käyttää varmennettuna lisäysaineistona ilman aikarajoitusta niin kauan kun sitä ylläpidetään kryosäilytyksessä.
MTT ylläpitää Laukaassa ydinkasvien ja ydinkasviehdokkaiden kokoelmaa, joka kattaa lähes 300 suomalaista tai Suomessa menestyväksi todettua marja-, hedelmä- tai viherrakentamisen kasvilajiketta. Ydinkasvit ovat kasvintuhoojista puhtaaksi testattuja ja geneettisiltä ominaisuuksiltaan tunnettuja puutarhakasveja. Perinnöllisiltä ominaisuuksiltaan ja sisäiseltä laadultaan ne ovat tällä hetkellä viljelyssä olevaa arvokkainta kasviaineistoa. Suuri osa ydinkasvihuollossa olevista lajikkeista on arvostettu myös Suomen kansallisessa kasvigeenivaraohjelmassa säilytettäviksi kasvikannoiksi. Täten ydinkasvipankki on myös osa kansallista puutarhakasvien geenivarantoa. Kasvintuhoojista vapaaksi puhdistettuna ja testattuna ydinkasviaineisto täyttää geenivarasäilytykseen valittujen kasvien kansainväliset laadullisetkin normit.
Kansantaloudellisesti on järkevää yhdistää geenivarojen säilytys ja ydinkasvipankki. Molemmissa tehtävissä on vaatimuksena aineistoa koskevien tietojen huolellinen tallentaminen tietokantoihin. Myös kasviaineiston perinnöllisten ominaisuuksien arvioinnissa, ylläpidossa ja pitkäaikaissäilytyksessä käytetään samoja menetelmiä, kuten aitoustestaukset, mikrolisäys ja kryosäilytys. Ydinkasvien puhdistusohjelmia ja varmennetussa taimituotannossa eri kasvilajeille annettuja laatuvaatimuksia on syytä soveltaa myös geenivaraohjelman säilytettäville kasvikannoille.
Kasvilajikkeiden elinkierto noudattaa vakiintunutta kaavaa: jalostajalta ydinkasvihuoltoon, aktiiviseen taimituotantoon, kaupallisen kiinnostavuuden väheneminen ja lopulta siirto säilytettäväksi geenivaraksi. Geenivaraksi siirretty kasvi on arvokas uusien lajikkeiden jalostuksessa, mutta ajoittain vanhat viljelykasvit palaavat takaisin kaupalliseen tuotantoon. Mikäli kasvi on kryosäilytetty ja siirretty geenivarasäilytykseen ydinkasviluokiteltuna, se voidaan ottaa takaisin varmennettuun taimituotantoon ilman uudelleentestausta.
Ydinkasvipankeissa kasvit ovat aktiivisessa käytössä, mutta geenivarasäilytyksessä suurena vaarana on kokoelmien museoituminen. Aktiivisesti käytetyissä kokoelmissa aineistojen hallinnassa tarvittavia tietokantoja ja menetelmiä päivitetään jatkuvasti ja kokoelmien ylläpidossa tarvittava osaaminen on ajan tasalla. Kokoelmien passiivinen ylläpito saattaa pahimmillaan vaarantaa jopa kokoelmien säilymisen päivitysten laiminlyöntien ja osaamisen katoamisen seurauksena.
Yhdistämällä aktiiviset ja passiiviset kokoelmien osat, geenivarat ovat ylläpidossa, mutta aineiston luokitus ja käyttötapa vain muutetaan paperilla tarpeen mukaan. Uusista tekniikoista etenkin kryosäilytyksen hyödyntäminen sekä varmennetun taimituotannon ydinkasvien ylläpidossa ja geenivarojen pitkäaikaissäilytyksessä on mahdollistanut erittäin kustannustehokkaan toimintatavan. Tästä syystä on taloudellista yhdistää puutarhakasvien pitkäaikainen geenivarasäilytys ja varmennettu lisäysaineistotuotanto.
