Puna-apilasäilörehun solunseinäkuitu on erilaista kuin timotei-nurminatasäilörehun

Kirjoittajat

  • Kaisa Kuoppala MTT Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen
  • Seppo Ahvenjärvi MTT Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen
  • Marketta Rinne MTT Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen
  • Aila Vanhatalo Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto

Avainsanat:

puna-apila- ja timotei-nurminatasäilörehujen syönti, ravintoaineiden saanti ja virtauskinetiikka

Abstrakti

Puna-apila on tärkein nurmipalkokasvimme. Se poikkeaa nurmiheinäkasveista sekä kehitysrytmiltään että ruokinnallisilta ominaisuuksiltaan. Tässä tutkimuksessa verrattiin puna-apilasäilörehujen ja timotei-nurminatasäilörehujen solunseinäkuidun (neutraalidetergenttikuitu eli NDF) saantia, sulatusta ja virtauskinetiikkaa lypsylehmillä.
Tutkimuksen säilörehut tehtiin kesällä 2003 ensimmäisestä sadosta kahdella eri kasvuasteella timotei-nurminatakasvustosta ja puhtaasta puna-apilakasvustosta (Jokioinen-lajike). Rehut pyrittiin korjaamaan kasvuasteittain samassa sulavuudessa. Timotei-nurminatasäilörehut korjattiin 17.6. (aikainen kasvuaste, Ha) ja 26.6. (myöhäinen kasvuaste, Hm) ja puna-apilasäilörehut 2.7. (aikainen, Aa) ja 16.7. (myöhäinen, Am). Säilörehuja syötettiin pötsifistelöidyille lypsylehmille fysiologisessa kokeessa. Viidentenä ruokintana oli myöhäisen timotei-nurminatasäilörehun ja aikaisen puna-apilasäilörehun 1:1 seos. Väkirehua kaikki lehmät saivat 9 kg päivässä. Pötsistä alempaan ruoansulatuskanavaan virtaavasta ruokasulasta otettiin näytteet satakertanäytteenottolaitteella. Kuitufraktioiden virtauskinetiikan parametrit määritettiin pötsintyhjennystekniikalla. Sulamaton kuitu määritettiin 12 vrk:n nailonpussi-inkubaatiolla. Säilörehujen orgaanisen aineen sulavuus ja D-arvo määritettiin pässeillä sulavuuskokeessa.
Puna-apilasäilörehut sisälsivät vähemmän solunseinäkuitua kuin heinäkasvisäilörehut, mutta kuidun koostumus oli erilainen. Puna-apilassa oli enemmän sulamatonta kuitua (sulamaton NDF eli INDF) ja vähemmän sulavaa kuitua (DNDF = NDF-INDF). Korjattaessa säilörehu myöhemmin kuitupitoisuus lisääntyi molemmilla kasvilajeilla, mutta puna-apilassa sulamattoman kuidun lisääntyminen oli nopeampaa. Lehmät söivät eniten puna-apilan ja heinäkasvisäilörehun seosta ja vähiten aikaista puna-apilasäilörehua. Puna-apilasäilörehun sulavan kuidun sulatusnopeus oli suurempi ja sen kokonaissulavuus oli parempi kuin heinäkasvisäilörehun. Kasvuston vanhetessa heinäkasvisäilörehun sulavan kuidun sulatusnopeus pieneni, mutta puna-apilasäilörehulla se lisääntyi. Puna-apilan solunseinän erilainen koostumus tai kuitufraktioiden virtauskinetiikan erot eivät selitä aikaisen puna-apilasäilörehun pienempää syöntiä tai kasvilajien seoksen suurempaa syöntiä heinäkasvisäilörehuihin verrattuna.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2006-01-31