Lypsylehmien kestävyyden vaikutukset maidontuotantoon ja rehun hyväksikäyttöön
Avainsanat:
lypsylehmä, kestävyys, rehuhyötysuhde, maatalouden ympäristövaikutuksetAbstrakti
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää determinististä simulointimallia käyttäen, mikä on karjan uudistuksen osuuden vaikutus maidontuotantoon, rehun energian, valkuaisen, typen ja fosforin hyväksikäyttöön. Tutkittavat uudistuksen osuudet olivat 20, 30, 35, 40, 45 ja 50 prosenttia vuodessa. Suurin osa tekijöistä, kuten lehmien ikä ensimmäisen kerran poikiessa, lypsykausittainen tuotoskyky, poikimavälit ja keskimääräinen aika, mikä poistettaessa on kulunut edellisestä poikimisesta, on vakioitu.
Tavoiteltu keskimääräinen tuotostaso on 8400 kiloa maitoa. Simuloidun karjan poikimajakauma arvioitiin tuotostarkkailutietojen perusteella. Uudistukseen tarvittavan nuorkarjan lisäksi laskettiin vielä, minkä verran ylimääräisiä eläimiä on, kun ne poistetaan tai myydään 10, 90, 455 (tässä iässä elopaino vastaa teurastuspalkkioon edellytettyä 170 kilon ruhopainoa) ja 730 (55 päivää ennen poikimista) päivän iässä ja miten ne vaikuttavat tunnuslukuihin.
Eläimiltä laskettiin paino ja kasvu eri-ikäisinä, sekä maidontuotanto eri lypsykausina. Niihin perustuen laskettiin energian, valkuaisen ja fosforin tarve käyttäen ruokintasuosituksia sekä maitoon, kasvuun ja vasikoihin pidättynyt typpi ja fosfori sekä hyväksikäytöt ja ylijäämat. Kaikki tiedot summattiin käsittelyittäin ja tulokset laskettiin lehmäpaikkaa kohti vuodessa.
Käyttöiän vaikutus karjan keskituotokseen on pieni, maidossa korkeimman ja matalimman uudistuksen ero on vain 128 kg, 20:n ollessa korkeampi. Vaikka otettaisiin huomioon pelkästään lypsykauden tuotos, 20 % uudistuksen maidon keskituotos on vain 388 kg suurempi kuin 50:n.
Jos kaikki lypsylehmän ja uudistuseläinten tarvitsema energia kohdennetaan tuotettuihin energiakorjattuihin maitokiloihin ja OIV valkuaiskiloihin, ovat ne samoin kuin typen ylijäämä lehmäpaikkaa kohti 1,15 kertaa suurempia 50 % uudistuksella 20 % verrattuna. Fosforin ylijäämä oli 1,1- kertaa suurempi, koska maidontuotantokauden noin 10 g:n normien ylitys on mukana laskelmissa. Kun karjaan lisätään ylimääräistä nuorkarjaa ja niiden kasvatusaikaa pidennetään, aletaan lähentyä 50 % uudistuksen rehuhyötysuhteita ja ylijäämiä. Tässä yksinkertaistetussa tilanteessa rehuhyötysuhteet ja ylijäämät ovat laskettavissa kaavalla (R2 = 0,994): a + b x uudistuksen osuus (20- 50) + c x nuorkarjan kasvatusikä (0 -730) + d x uudistuksen osuus x nuorkarjan kasvatusikä. Kertoimet ovat rehuyksikköä / energiakorjattu maitokilo tunnusluvulla 0,724, 4,27E-03, 2,07E-04 ja -3,96E-06, OIV / valkuaistuotoksella 2,11, 0,0116, 5,61E-04 ja -1,08E-05, typen ylijäämällä 118,0, 0,738, 0,0388 ja -7.43E-04 sekä fosforin ylijäämällä 15,9, 0,0624, 3,54E-03 ja -6,82E-05.
Jos kestävyyden karjakohtaisia vaikutuksia halutaan tutkia tarkemmin, on otettava huomioon esimerkiksi lehmien tuotoskyvyn vaihtelu jalostusvalinnan ja poistopolitiikan seurauksena, sairauksien aiheuttamat tuotannonmenetykset eri lypsykausilla sekä nuorkarjan kuolleisuus eri ikäluokissa.
