Rypsin itämisen ja kasvuun lähdön edistäminen
Avainsanat:
rypsi, siemen, itäminen, kylvöaika, kylvösyvyys, kylvömäärä, ravinteetAbstrakti
Kasvukauden lyhyys on määräävä tekijä rypsin viljelyssä ja jalostuksessa. Rypsi kylvetään pääviljelyalueella yleensä toukokuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Tärkeimpiä tekijöitä rypsin viljelyn onnistumisessa on tasainen ja nopea taimettuminen, jolloin myös edellytykset kasvuston hyvälle jatkokehitykselle ovat olemassa. Riittävän nopea taimettuminen heikentää rikkakasvien kilpailua ravinteista ja lyhentää tuholaisille altista taimivaihetta.
Rypsin siemenen koko on vain kymmenesosa viljan jyvästä. Ristikukkaisilla kasveilla itämiseen tarvittava vararavinto (öljy, hiilihydraatit, valkuaisaineet) on sirkkalehdissä, joita ympäröi siemenkuori. Itämisen alkaessa vesi imeytyy siemeneen nopeasti. Vedenoton hidastuessa entsyymitoiminnat vilkastuvat ja meristeemiset muutokset alkavat. Kun vedenotto nopeutuu uudelleen, siemenkuori rikkoutuu ja sirkkajuuri työntyy esiin. Sirkkalehdet nousevat sirkkavarren kannattamina maanpinnalle nostaen siemenkuoren jäännökset mukanaan.
Siemenen itämisen edellytyksenä on riittävä kosteus, sopiva lämpötila, ympäröivän ilman kaasukoostumus ja joillekin lajeille myös valo. Rypsillä optimaalinen kylvöaika, kylvösyvyys, lämpötila, kylvömäärä ja ravinteet sekä riittävä kosteus ovat tärkeitä tekijöitä nopeassa ja täydellisessä itämisessä ja kasvuun lähdössä. Kun rypsikasvusto on taimettunut, tuholaiset ja joinakin vuosina myös hallat voivat harventaa tai jopa tuhota rypsikasvuston.
Tässä esityksessä käsitellään kylvöajan, kylvömäärän, kylvösyvyyden ja itämislämpötilan vaikutuksia rypsin itämiseen ja alkukehitykseen. Kasvun stimulointi ravinteita sisältävillä pinnoitteilla on antanut lupaavia tuloksia viljoilla, joten niiden vaikutusta myös rypsin taimettumiseen ja jälkikehitykseen selvitettiin. Lisäksi käsitellään riskejä, joita rypsi kohtaa taimettumisen jälkeen. Mukana on tuloksia juuri päättyneestä ”Rypsin viljelyvarmuuden parantaminen” –projektista sekä myös aikaisemmista tutkimuksista.
Rypsin taimettumisaika oli 17 vrk 5 oC lämpötilassa, 10 vrk 15 oC:ssa. Aikainen kylvö heti maan tultua kylvökuntoon vähensi kasvuston tiheyttä ja korkeutta verrattuna noin kaksi viikkoa myöhempään kylvöön. Karaistunut rypsikasvusto kesti sirkkalehtiasteella hyvin -3 oC hallaa, mutta -5 oC:ssa menetettiin puolet taimista. Pinnoituspolymeerien käyttö rypsin kylvöä ajoitettaessa ei ollut kovin lupaavaa. Rypsi taimettui parhaiten 0 - 2,5 cm:n syvyydestä, jos maassa oli riittävästi kosteutta. Osa siemenistä säilyi hengissä 20 cm syvyydessä. Kylvämällä 250 itävää siementä/m2 saatiin aikaan optimikylvöolosuhteissa kasvusto, jonka yksilömäärä oli 180 kpl neliömetrillä, tiheys, jonka jälkeen ei saavutettu enää sadonlisäystä. Siemenriviin annettu typpilannoitus (10 kg/ha) hidasti taimettumista kasvihuonekokeessa. Fosforin käytöllä siemenen kuorruttamisessa saatiin vaihtelevia tuloksia, joihin vaikutti vuosi, lajike ja kasvupaikka.
