Lehmien laiduntamisen työnmenekki ja laidunalan riittävyys laajentavissa karjoissa
Avainsanat:
laiduntaminen, työnmenekki, eläinten kuljetus, tilusrakenneAbstrakti
Laiduntaminen on meillä edelleen yleisin lehmien kesäruokintamuoto, mutta suurissa karjoissa ei enää itsestäänselvyys. Ruokinta- ja rehunkorjuuteknologia ovat helpottaneet säilörehun käyttöä. Kun karjakoko kasvaa, on toimintatapojen valitsemisessa niiden työnmenekki usein hyvinkin ratkaiseva tekijä. Kokonaistyömäärä usein lisääntyy, vaikka eläinkohtainen työnmenekki pieneneekin. Kokoaikaisen laiduntamisen mahdollisuudet vähenevät myös, koska tarvittava laidunala lisääntyy ja laidunkäyttöön jouduttaisiin ottamaan kauempana talouskeskuksesta sijaitsevia peltoja, mikä lisää laiduntamisen työnmenekkiä. Suomessa tilusrakenne on usein epäedullinen, koska viljelysmaan osuus maa-alasta on pieni muihin EU-maihin verrattuna.
Osana MTT Pohjois-Savon tutkimusaseman koordinoimaa Laajentavien karjatilojen kesäruokintavaihtoehdot –hanketta (2003-2005) tutkittiin Työtehoseurassa laiduntamisen käytännön mahdollisuuksia karjakoon kasvaessa. Lehmien laitumelle kuljetukseen kuluvaa työaikaa viidellätoista tilalla 12-70 lehmän karjoissa. Karjakoon lisäksi vertailtiin parsi- ja pihattonavettoja. Tulosten perusteella laadittiin lehmien eri kesäruokintavaihtoehtojen työmäärän vertailemiseksi päivittäisten töiden mallilaskelmat 20, 40 ja 60 lehmän kokoisille karjoille. Navettatyyppinä on 20 leh-män karjassa parsinavetta, 60 lehmän karjassa pihattonavetta ja 40 lehmän karjassa laskelmat teh-tiin kummallekin navettatyypille. Vaihtoehtoina ovat lehmien kokoaikainen sisäruokinta, osittaislaidunnus ja kokoaikalaidunnus. Laskelman kuljetusmatkat vaihtelevat eri karjakokoluokissa osittaislaidunnuksessa 100-200 metriin ja kokoaikalaidunnuksessa 200-400 metriin.
Laiduntamismahdollisuuksia yleisemmin pyrittiin arvioimaan Maa- ja metsätalousministeriön ylläpitämän integroidun hallinto- ja valvontajärjestelmän sisältämien tilusrakennetietojen avulla. Peltolohkorekisteristä on saatavissa linnuntie-etäisyys talouskeskuksesta peruslohkon ns. referenssipisteeseen, joka on digitoijan silmämääräisesti peruslohkon keskikohtaan asettama piste. Peltolohkotiedot ja eläinmäärät saatiin tiloittain Savosta viidestä sekä Pohjanmaalta viidestä kunnasta.
Parsinavetoissa laiduntaminen lisää laskelman mukaan henkilötyöminuutteina laskettua työaikaa 20 lehmän karjassa 12 % (31 min) ja 40 lehmän karjassa 19 % (73 min). Osittaislaidunnus lisäisi työmäärää vastaavasti vain 2 ja 5 %. Parsinavetassa suuri osa työstä kuluu lehmien ohjailuun parsiin, kiinnitykseen ja ulos laskettaessa irrottamiseen. Kun työ tehdään lehmäkohtaisesti, jokainen lehmä lisää työmäärää. Pihattonavetassa muutokset eri kesäruokintavaihtoehtojen työajoissa ovat pieniä. Laskelma kuitenkin kuvaa aikaa keskimääräisellä kuljetusmatkalla, ja kuljetusmatka vaikuttaa päivittäiseen työaikaan huomattavasti. Ero voi esimerkiksi 60 lehmän karjassa olla kaksikin tuntia päivässä, jos karja voidaan päästää ovesta lähes suoraan laitumelle, verrattuna 800 metrin kuljetusmatkaan, jolloin matkaa kertyy päivässä yhteensä 3,2 kilometriä. Osittaislaiduntamisessa matkat pystytään yleensä pitämään kohtuullisina ja parhaimmillaan päivittäinen työaika voi jopa vähentyä sisäruokintaan verrattuna.
Tilusrakennetarkastelun tiloilla oli peltoa alle 500 metrin etäisyydellä pienimpien karjojen (alle 10 lehmää) noin 10 hehtaarista suurimman kokoluokan (yli 50 lehmää) noin 21 hehtaariin. Tilatutkimusten perusteella lehmiä ei juurikaan laidunneta yli 500 metriä kauempana sijaitsevilla lohkoilla, joten tähän etäisyysluokkaan sijoittuvaa peltoalaa voidaan pitää useimmiten maksimissaan laidunnettavissa olevana pinta-alana. Ottaen huomioon, että osa alasta on vuosittain uudistettava, ja että osa saattaa olla yleisten teiden takana, kokoaikainen laiduntaminen on harvoin mahdollista yli 50 lehmän karjoissa. Sen sijaan osittaislaidunnus on useimmiten mahdollista melko suurissakin karjoissa.
