Vaihtoehtona osa-aikainen laiduntaminen
Avainsanat:
maidontuotanto, laidun, osa-aikalaidun, valkuaisruokintaAbstrakti
Karjakoon kasvaminen ja Suomen vaihtelevat nurmenkasvuolosuhteet ovat vähentäneet laiduntamisen suosiota lehmien kesäruokintamuotona. Karjakoon kasvu lisää laidunalan tarvetta navetan läheisyydessä ja vaihtelu nurmen kasvunopeudessa vaatii kesän eri aikoina muuttuvan pinta-alan ympärivuorokautiseen laitumeen perustuvassa kierrossa. Osa-aikainen laidun tuo helpotusta näihin ongelmiin. Lisäsäilörehun avulla laidunalaa ei tarvitse nostaa eläinmäärän mukaisesti ja vaihtelevan nurmenkasvun vaatima jousto myös löytyy syötetyn säilörehun määrästä.
Osa-aikalaiduntamisen vaikutusta maidontuotantoon ja lehmien hyvinvointiin selvitettiin kahtena kesänä MTT Pohjois-Savon tutkimusasemalla. Vuonna 2003 laiduntaminen toteutettiin yölaitumena ja vuonna 2005 päivälaitumena. Vertailuryhmänä oli molempina vuosina sisäruokinta yhdistettynä kahden tunnin tarhaulkoilutukseen. Käytetty säilörehu oli ensimmäisen korjuukerran nurmisäilörehua. Väkirehumäärä oli koko ajan vakio, 9 kg/vrk. Rehun raakavalkuaispitoisuus oli ensimmäisenä vuonna 167 g/kgka. Toisena koevuonna väkirehu sisälsi kaksi eri raakavalkuaistasoa: 130 g/kgka ja 176 g/kgka.
Yölaidunryhmä (vuosi 2003) tuotti kesän aikana keskimäärin 3,9 kiloa enemmän maitoa kuin koko ajan säilörehulla ruokittu ryhmä. Eroa selittää laidunryhmän korkeampi kuiva-ainesyönti ja lisääntynyt dieetin karkearehuosuuden energiaväkevyys laitumen korvatessa säilörehua. Päiväaikaan laidunnetun ryhmän (vuosi 2005) tuotokset olivat alkukesällä samansuuruiset kontrolliin verrattuna mutta laidunryhmän tuotos oli heinä- ja elokuussa noin 2 kg sisäryhmää suurempi. Nurmen kasvurytmi oli alkukesällä 2005 hyvin nopea ja laidunnurmi pääsi korsiintumaan. Tämä alensi laitumen rehuarvon säilörehun tasolle mikä selittää alkukesällä erojen puuttumisen ryhmien välillä. Loppukesällä laidunnurmennurmen laatu parantui. Koko laidunkauden keskimääräinen vertailuryhmien välinen ero maitotuotoksissa oli 1.5 kg/pv.
Yölaitumen merkittävimpänä erona päivälaitumeen verrattuna oli 6 tuntia pidempi laidunaika ja samalla korkeampi odotettavissa oleva maitotuotos dieetin karkearehuosuuden sulavuuden nousun vuoksi. Peltoalan tarve tietysti lisääntyy laidunajan suhteessa. Molemmissa laidunvaihtoehdoissa läpi kesän tarkasteltuna tuotokset pysyivät melko vakiona huolimatta kesän 2003 hellekaudesta ja kesän 2005 vaihtelevasta laidunrehun laadusta. Viileys on kiistaton etu yölaiduntajille, vaikka tämä ei välttämättä maitotuotoksissa näkyisikään. Laiduntamisen etua lehmien hyvinvoinnille ei tutkimukses-sa pystytty todistamaan. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että laidun on ainoa tapa suoda lehmille lajityypillinen käyttäytyminen kesäaikaan.
Kesän 2005 vertailussa ohran korvaaminen rypsillä tuotti säilörehuruokituilla lehmillä aikaisempiin kokeisiin verrattuna tyypillisen 0,9 kg maitoa / kilo rypsiä. Laidunryhmän rypsivaste oli vain 0,5 kg maitoa / kilo rypsiä. Osa-aikalaitumen heikompi rypsivaste on johdonmukainen kesällä 2004 MTT:llä tehdyn laidunruokintakokeen kanssa, jossa lisävalkuaisella ei saatu juuri ollenkaan lisätuotos-ta ympärivuorokautisesti laidunnetuilla lehmillä. Koti- ja ulkomailla tehdyissä laidunkokeissa lisävalkuaisvasteet ovat olleet vaihtelevia, mutta tämän koesarjan perusteella laidunkauden kannattava lisävalkuaistaso on sisäruokintaa pienempi.
