Varustellut häkit munantuotannossa

Kirjoittajat

• Eija Valkonen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen
• Eija Venäläinen MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen
• Laila Rossow Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos, PL 45, 00581 Helsinki
• Jarmo Valaja MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76129

Avainsanat:

kana, virikehäkki, aminohapot, rehunkulutus, munanlaatu

Abstrakti

Asetus kanojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (10/EEO/2000) kieltää varustelematto-mien häkkien käytön munivien kanojen pitopaikkana vuoden 2012 alusta. Tämän jälkeen kanoja voi-daan pitää joko lattiakanaloissa tai varustelluissa eli ns. virikehäkeissä. Varustelluissa häkeissä tilaa on enemmän kuin perinteisessä häkissä ja kanojen käytössä on munintapesä, pehkua ja orsia.
Munantuotantoa ja kanojen hyvinvointia sekä käyttäytymistä varustelluissa häkeissä on tutkittu paljon mm. Ruotsissa ja Iso-Britanniassa. Kanojen ruokintaa ja ravinnontarvetta tässä uudessa tuotan-toympäristössä sen sijaan on selvitetty varsin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rehun valkuaispitoisuuden ja kanojen pitopaikan vaikutuksia munantuotantoon ja –laatuun. Kokeessa käytettiin 1088 LSL-kanaa, jotka sijoitettiin joko varusteltuihin tai perinteisiin varustelemattomiin häkkeihin. Koerehut suunniteltiin niin, että valkuaisenergiasuhteeksi tuli joko 13 (rehun matala valkuaispitoisuus) tai 17 (rehun korkea valkuaispitoisuus). Koe alkoi kanojen ollessa 21 viikon ikäisiä ja kesti 52 viikon ajan.
Häkkityypin ja rehun valkuaispitoisuuden välillä ei havaittu yhdysvaikutuksia tuotanto- tai rehunkulutustuloksissa. Varustelluissa häkeissä pidetyt kanat kuluttivat vähemmän rehua ja munivat vähemmän munia kuin perinteisissä häkeissä pidetyt kanat (P<0,05). Rehumuuntosuhteessa ei häkkityyppien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.
Varustelluissa häkeissä pidettyjen kanojen munissa oli heikommat kuoret kuin perinteisissä häkeissä pidettyjen kanojen munissa 35 ja 54 viikon iässä tehdyissä munankuoren murtolujuusmittauksissa (P<0,05). Viimeisessä mittauksessa ei häkkityyppien välillä havaittu eroja. Samansuuntaiset tulokset saatiin munien ominaispainomittauksissa, joissa perinteisissä häkeissä pidettyjen kanojen munien ominaispainot olivat suuremmat kuin varustelluissa häkeissä pidettyjen kanojen munien ominaispainot (P<0,01).
Ensimmäisen ruokintavaiheen aikana (21–41 viikon iässä) matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat kuluttivat enemmän rehua kuin korkean valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat (P<0,05). Matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat munivat keskimäärin pienempiä munia kuin korkean valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat (P<0,001). Rehun valkuaispitoisuus ei vaikuttanut munintaprosenttiin. Rehun korkea valkuaispitoisuus heikensi munanvalkuaisen laatua verrattuna matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneiden kanojen muniin (P<0,05).
Kokeen tulosten perusteella rehun valkuaispitoisuuden vaikutukset ovat samanlaiset varustelluissa kuin perinteisissä häkeissä. Varustelluissa häkeissä havaittu alhaisempi munintaprosentti saattaa johtua pienemmästä rehunkulutuksesta ja energian saannista. Matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneiden kanojen munanpainoa ja rehumuuntosuhdetta rajoittavana tekijänä oli todennäköisesti liian alhainen päivittäinen lysiinin saanti.