Onko puna-apilassa potentiaalia ?
Avainsanat:
puna-apila, maidontuotanto, säilöntäaineetAbstrakti
Puna-apilalla on biologisen typensidontakykynsä ansiosta keskeinen rooli luomutuotannossa. Samasta syystä sen kiinnostavuus tavanomaisena viljelykasvina todennäköisesti lisääntyy tulevaisuudessa typpilannoitteiden kallistuessa energian hinnan nousun myötä. Puna-apilan viljelyvarmuutta pidetään kuitenkin tunnetusti heinäkasveja heikompana. Lisäksi puna-apilan käyttöön ruokinnassa voidaan tietyissä tapauksissa suhtautua varauksella mahdollisten haitallisten kasviestrogeenivaikutusten ja puhaltumisvaaran vuoksi. Puna-apilan erityisominaisuudet viljelyn, korjuun, säilönnän ja ruokintakäytön suhteen täytyykin ottaa huomioon pyrittäessä hyödyntämään puna-apilan positiivisia ominai-suuksia typpitalouden järjestämisessä.
Tässä kirjallisuuteen perustuvassa artikkelissa luodaan katsaus puna-apilan mahdollisuuksiin lypsylehmien karkearehuna. Kirjoituksessa käydään läpi keskeisiä puna-apilan säilöntään, ruokinta-arvoon sekä puna-apilalla tuotetun maidon koostumukseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus kuuluu MMM:n rahoittaman Luomututkimusohjelman projektiin ”Puna-apila tehokkaasti luomumaidoksi”.
Puna-apila poikkeaa monessa suhteessa sekä viljelykasvina että ruokinnallisilta ominaisuuksiltaan nurmiheinäkasveista. Koostumuksen erityispiirteistä johtuen puna-apila on myös vaikeammin säilöttävää materiaalia kuin heinäkasvit. Esikuivatuksen ja säilöntäaineen avulla säilöntä kuitenkin onnistuu. Tuoreen ja lievästi esikuivatun rehun säilönnässä on käytettävä happosäilöntäainetta virhekäymisen estämiseksi. Pidemmälle esikuivatun rehun säilönnässä myös biologisilla säilöntäaineilla saadaan hyvälaatuista rehua.
Seoksena heinäkasvien kanssa annettaessa puna-apila lisää säilörehun syöntiä sekä energiakorjatun maidon (EKM) ja valkuaisen tuotosta heinäkasvirehuihin verrattuna. Puhtaana syötettäessä puna-apila ei välttämättä lisää säilörehun syöntiä, mutta lisää EKM- ja valkuaistuotosta huolimatta puna-apilan maidon rasva- ja jossain määrin myös valkuaispitoisuuksia pienentävästä vaikutuksesta. Puna-apila lisää monityydyttymättömien rasvahappojen (erityisesti linoleenihapon) pitoisuutta ja vähentää palmitiinihapon pitoisuutta maitorasvassa heinäkasviruokintoihin verrattuna.
Kun kokeissa käytetty väkirehutaso on ollut pieni (< 10 kg/pv), väkirehutason sekä täydennysvalkuaisen laadun ja tason vaikutus tuotosvasteisiin on yleensä ollut samanlainen riippumatta siitä onko perusrehuna ollut puna-apilaa sisältävä tai puhdas heinäkasvisäilörehu.
Puna-apilan käyttöä säilörehun raaka-aineena kannattaa lisätä nykyisestä. Tämä perustuu puna-apilan hyviin maidontuotanto-ominaisuuksiin, sen suotuisaan vaikutukseen maidon rasvahappokoostumukseen sekä mahdollisuuteen säästää typpilannoituksen kustannuksissa. Puna-apilaa kannattaa käyttää ruokinnassa mieluimmin seoksena heinäkasvien kanssa kuin puhtaana. Tällöin muun muassa valkuaisen hyväksikäyttöä heikentävä tarpeettoman suuri ruokinnan raakavalkuaispitoisuus pienenee.
