Lakasta viljelykasvi?

Kirjoittajat

  • Kalle Hoppula MTT Kainuun tutkimusasema, Kipinäntie 16, 88600 Sotkamo
  • Heli Pirinen ProAgria Kainuu, Osmonkatu 9, 87100 Kajaani
  • Eero Miettinen MTT Kainuun tutkimusasema, Kipinäntie 16, 88600 Sotkamo

Avainsanat:

Lakka, Rubus chamaemorus, kasvualusta, lannoitus, lajikkeet

Abstrakti

Lakka (Rubus chamaemorus L.) on Pohjois-Suomen arvokkaimpia luonnonmarjoja. Vuosittaiset satovaihtelut ja poimijapula vaikeuttavat marjojen ostajien ja jatkojalostajien toimintaa. Lakan saaminen peltoviljelyyn varmistaisi marjojen tarjontaa, koska luonnossa satovaihtelua aiheuttavat riskitekijät pystytään peltoviljelyssä hallitsemaan paremmin. MTT Kainuun tutkimusasemalla Sotkamossa on tutkittu lakan viljelyn edellytyksiä kenttäkokeissa MTT:n ja ProAgria Kainuun yhteistyönä.
Tässä esitellyt kolme koetta, kasvualustakoe, lannoituskoe sekä lajikekoe, perustettiin MTT Kainuun tutkimusasemalle elokuussa 1999. Vuosina 2001–2004 niistä seurattiin sadontuottoa ja versonkasvua. Kasvualustakokeessa verrattiin lakan kasvua neljässä erilaisessa maalajissa tai kasvualustassa, lannoituskokeessa tutkittiin erikseen N-, P- ja K-lannoituksen vaikutuksia ja lajikekokeessa verrattiin neljää norjalaista lajiketta.
Parhaaksi kasvualustaksi osoittautui vaalean rahkaturpeen ja maatumattoman rahkasammalen sekoitus 1:1. Lakka kasvoi erittäin huonosti kivennäismaassa (LjHHt). Kaksi muuta kasvualustaa, edellä mainitun kivennäismaan ja vaalean rahkaturpeen sekoitus 1:1 sekä kivennäismaan ja maatumattoman rahkasammalen sekoitus 1:1 sijoittuivat tuloksissa näiden kahden käsittelyn välille.
N-, P- tai K-lannoitus ei vaikuttanut lakan sadontuottoon. Vuoteen 2003 saakka lannoitus ei vaikuttanut myöskään lakan versonkasvuun. Vuonna 2004 kokeessa olleen parhaan versotiheyden, noin 600 kpl/m2, saavuttamiseen tarvittava kasvualustan lannoitusvuoden 2000 typpipitoisuus oli ≥600 mg/l, fosforipitoisuus ≥30 mg/l ja kaliumpitoisuus ≤200 mg/l. Kokeessa testattiin ravinteita vain erikseen. Ravinteiden yhdysvaikutuksia ei testattu.
Lajikekokeessa verrattiin norjalaisia satoa tuottavia emilajikkeita Fjellgull ja Fjordgull sekä pölyttäviä hedelajikkeita Apollen ja Apolto. Emilajikkeista satoisammaksi osoittautui Fjellgull. Versonkasvussa ei ollut lajikkeiden välisiä eroja.
Kokeissa luotiin tarpeellista pohjatietoa lakan viljelyä varten. Lakan viljelyvaatimukset tunnetaan kuitenkin edelleen huonosti ja tutkimustarve on suuri. Vuosina 2005–2007 MTT Kainuun tutkimusasemalla jatketaan edelleen uusissa kokeissa lakan kasvualusta- ja lajikekysymysten selvittämistä.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2006-01-31