Peltolajiston monimuotoisuutta kesantojen avulla

Kirjoittajat

  • Terho Hyvönen MTT Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen
  • Erja Huusela-Veistola MTT Kasvinsuojelu, 31600 Jokioinen
  • Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus, 00251 Helsinki
  • Oskari Härmä Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos

Avainsanat:

peltolinnut, rikkakasvit, pölyttäjähyönteiset, tuhohyönteiset

Abstrakti

Viljelykiertojen yksipuolistuminen on vähentänyt peltolajiston monimuotoisuutta. Viljelykiertoja voitaisiin monipuolistaa sisällyttämällä niihin viherkesantoja. Nykyisin vallitsevat viherkesannot eivät ole monimuotoisuuden kannalta kaikkein parhaita, sillä ne perustetaan voimakkaasti kilpailevilla monivuotisilla nurmikasveilla. Peltoluonnon monimuotoisuuden kannalta edullisempia olisivat heikommin kilpailevat kasvustot. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiset kesannot olisivat lajiston monimuotoisuuden kannalta parhaita.
Tutkimuksessa esitellään vuonna 2003 perustetun nelivuotisen kenttäkokeen tuloksia vuodelta 2004. Tutkimuskohteina olivat kasvit (kartoitus) ja pölyttäjähyönteiset (linjalaskennat), tuholaiset ja niiden luontaiset viholliset (kuoppapyydykset ja kelta-ansat) sekä lintujen siemenravinto (maanäytteet) ja hyönteisravinto (haavinnat ja kelta-ansat). Kokeen käsittelyt olivat kesannon ikä (1 tai 2 vuotta), perustamismenetelmä (kylvö suojaviljaan vs. kylvö ilman suojaviljaa) ja siemenseos (voimakkaasti kilpaileva timoteipuna- apila-nurminataseos sekä heikommin kilpaileva nurmirölli-lampaannataseos). Viherkesantoja verrattiin yksinomaan viljaa sisältävään viljelykiertoon sekä sänkikesantoon.
Pölyttäjähyönteisten ja kasvien lajimäärään vaikuttivat siemenseos ja kesannon ikä kesannon perustamistapaa enemmän. Kummassakaan eliöryhmässä ei lajimäärän havaittu poikkeavan siemenseosten välillä ensimmäisen vuoden kesannoilla, mutta toisen vuoden kesannoilla nurmirölli-lampaannatakesantojen lajimäärä oli apila-nurminatakesantoja korkeampi. Sänkikesannoilla saavutettiin jo ensimmäisenä kesänä yhtä suuri kasvien ja pölyttäjien lajimäärä kuin nurmirölli-lampaannataruuduilla kahdessa vuodessa.
Lintujen siemenravinnon tuottoon vaikuttivat kesannon perustamistapa, ikä ja siemenseos. Siemenseokset eivät eronneet ensimmäisenä vuonna, mutta toisen vuoden nurmirölli-lampaannatakesannoilla rikkakasvien siementuotanto oli suurempi. Yksivuotisten kesantojen runsain laji oli pihatähtimö. Toisen vuoden kesannoilla runsaimpia lajeja olivat peltosaunio ja peltolemmikki. Lintujen hyönteisravinnossa tärkeimpiä ryhmiä olivat kärpäset ja sääsket. Kärpäsiä oli runsaasti toisen vuoden nurmirölli-lampaannataja sänkikesannossa sekä ohrakasvustoissa. Sen sijaan sääskien määrissä ei havaittu eroja kasvustojen välillä. Luteita ja kaskaita oli eniten suojaviljaan kylvetyssä puna-apila-nurminatakesannossa, kun taas loispistiäiset viihtyivät nurmirölli-lampaannata- ja sänkikesannoissa. Kasvuston ikä oli tärkein tuholaisten ja niiden luontaisten vihollisten määrään vaikuttava tekijä: tuholaisten (kahukärpänen ja aaltojuovakirppa) määrä väheni ja luontaisten vihollisten (hämähäkit) määrä kasvoi kesannon iän myötä.
Lyhytaikaisten viherkesantojen avulla voidaan lisätä eri eliöryhmien lajiston monimuotoisuutta. Kesantojen paremmuus siemenseoksen, iän ja perustamistavan suhteen riippuu eliöryhmästä.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2006-01-31