Nurmisäilörehun D-arvon ja väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutus hereford-sonnien loppukasvatuksessa a)Tuotantotulokset sekä ruhon ja lihan laatu
Avainsanat:
säilörehu, lihan laatu, naudanlihantuotanto, ruokinta, sonniAbstrakti
Nautojen ruokinnassa sulavan orgaanisen aineen määrä rehun kuiva-aineessa eli D-arvo on Suomessa tärkein karkearehun ravitsemuksellista laatua kuvaava tekijä. Tämä tutkimus selvitti nurmisäilörehun D-arvon ja väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutukset hereford (hf)-sonnien kasvuun, rehunmuuntosuhteeseen, ruhojen luokittumiseen, lihan aistinvaraiseen laatuun ja arvopalojen saantoonvieroituksen jälkeisessä kasvatuksessa.
Kokeeseen otettiin 32 hf-sonnia, jotka kokeen alkaessa painoivat keskimäärin 288 kg. Koe tehtiin MTT:n emolehmänavetalla, jossa eläimet olivat neljän eläimen karsinoissa. Koemalli oli 2*2 faktoriaalinen, faktoreina säilörehun D-arvo (A; 75 % vs. B; 70 %) ja väkirehun valkuaispitoisuus (M; 17 % vs. H; 21 %). Säilörehu niitettiin niittomurskaimella ja korjattiin tarkkuussilppurilla laakasiiloon. Väkirehuna oli ohran ja valkuaispuolitiivisteen seos. Sonnit saivat väkirehua ensimmäiset 56 pv 2,0, seuraavat 57 pv 3,0 ja loppukasvatuksen ajan 4,0 kg KA/pv. Eläimet saivat kivennäistä, mutta eivät vitamiinia. Dieetin sulavuus määritettiin kahdesti kokeen aikana. Sonnit teurastettiin Lihakunnan Kuopion teurastamossa ja lihan aistinvarainen arviointi tehtiin LTK:ssa.
A:n KA-pitoisuus oli keskimäärin 251 g/kg ja D-arvo 75,0 %. KA-kilo sisälsi raakavalkuaista 162 g, OIV:sta 91 g ja ND-kuitua 418 g. Vastaavat luvut B:lle olivat 307 g/kg, 69,9 %, 151 g, 86 g ja 483 g. Säilörehujen apilapitoisuus oli 25-30 % KA:sta. Ohran valkuaispitoisuus oli keskimäärin 143 g/kg KA ja energiapitoisuus 1,12 RY, puolitiivisteelle vastaavat arvot olivat 289 g/kg KA ja 1,02 RY. Säilörehun syönti oli yhdenmukainen kaikilla käsittelyillä ja jaksoilla. Koko kokeelle laskettuna väkirehu-% oli keskimäärin 34. Kaikki ruokinnat täyttivät luonnonmukaisen tuotannon vaatimukset väkirehu-karkearehu-suhteesta. Sonnien tavoite-elopaino ennen teurastusta oli 600 kg. Viidellä sonnilla mainittu tavoite jäi saavuttamatta. Tavoiteteuraspaino 330 kg saavutettiin ainoastaan AH-käsittelyllä. Teuraspaino oli keskimäärin 325 kg. Säilörehun korjuuaste ja sitä kautta rehun sulavuus vaikutti merkitsevästi kokeen kestoon ollen A:lla keskimäärin 17 pv lyhyempi kuin B:llä. A-sonnit kasvoivat B-sonneja paremmin (1795 vs. 1609 g/pv). Teuras-%, ruhon lihakkuus ja rasvaluokka olivat keskimäärin 53,7, 6,5 ja 3,6. Dieetin OA:n ja NDF:n sulavuus oli A-sonneilla merkitsevästi parempi kuin B-sonneilla, mikä selittää parhaiten A-sonnien parempaa kasvutulosta. Ruokintojen vaikutus lihan aistinvaraiseen laatuun oli vähäinen. Kaikkien ruhojen tervaliha-% oli 0. Käsittelyiden vaikutus arvopalojen ja talin leikkuusaantoon oli marginaalinen.
Kaikkien sonnien kasvu oli erinomaista. Hyvän säilörehun merkitys lihanaudan tehokkaassa kasvatuksessa korostui ja D-arvon nousu 70 %:sta viidellä %-yksiköllä paransi sonnien kasvua vielä huomattavasti. Väkirehun valkuaispitoisuus ei tässä kokeessa vaikuttanut tuotantotuloksiin eikä ruhojen rasvaluokkiin. Kokeen tulokset ovat sovellettavissa myös luomulihantuotantoon.
