Pelkkä seosrehu tai laimeampi seosrehu ja väkirehulisä lypsylehmien ruokinnassa

Kirjoittajat

  • Hannele Khalili
  • Päivi Mäntysaari
  • Juha Sariola
  • Reima Kangasniemi MTT, kotieläintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen

Avainsanat:

maidontuotanto, lypsylehmät, ruokinta, seosrehu, väkirehukioski, pihatto

Abstrakti

Maatiloilla on menossa voimakas rakennekehitys, jonka seurauksena muodostetaan suurempia tuotantoyksiköitä. Tilat ja karjakoot kasvavat, jolloin pihatot yleistyvät ja ruokintasysteemit muuttuvat. Suurissa tuotantoyksiköissä pihatto-olosuhteissa seosrehuruokintastrategia on yleisesti valittu ruokintasysteemi, mutta pihatoissa on usein käytössä myös väkirehukioskit.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää väkirehukioskin merkitystä seosrehuruokinnan täydentäjänä pihatossa. Tutkimuksessa verrattiin pelkän seosrehuruokinnan sekä ruokinnan, jossa laimeampaa perusseosta täydennetään lypsykauden alussa väkirehuautomaatista saatavalla lisäväkirehuannoksella vaikutusta lypsylehmien syöntiin, maidontuotantoon ja maidonkoostumukseen.
Koe suoritettiin MTT:n Minkiön tutkimuspihattossa Jokioisilla. Koelehmiä oli kaikkiaan 39 Ay lehmää. Puolet koelehmistä (ryhmä S) sai ainoana rehuna seosrehua (seos A), jossa väkirehun osuus kuiva-aineesta oli 51% ja puolet (ryhmä KS) seosta (seos B), joissa väkirehun osuus oli kuiva-aineesta 45%. KS-ryhmä sai lisäksi lypsykauden alussa lisäväkirehua kioskista ja annos oli laktaatiopäivinä 1 – 100 useammin poikineilla 6,5 kg/pv ja ensikoilla 5,5 kg/pv. Laktaatiopäivinä 101 – 150 oli lisäväkirehuannos useammin poikineilla 3,0 kg/pv ja ensikoilla 2,5 kg/pv. Loppulypsykaudella (yli 150 päivää poikimisesta) sai KS-ryhmä pelkästään seosta B, lisäväkirehua ei annettu. Seosrehuissa (A ja B) käytettiin samaa nurmisäilörehua ja MTT:llä sekoitettua väkirehua. Väkirehukioskista saatava lisäväkirehu oli teollista täysrehua.
Kokeenaikaisiin keskimääräisiin kuiva-aine syönteihin ja ravintoaineiden saantiin ei kioskilisällä ollut vaikutusta. Ensimmäisen 100 lypsypäivän aikana syönti kehittyi samaa vauhtia niin pelkällä seos kuin seos ja kioskiryhmälläkin. Sen sijaan seuraavan 50 päivän aikana oli syönti seosryhmällä korkeampi (P<0.10). Ilmeistä on, että kun kioskiannos pudotettiin 100 lypsypäivän jälkeen, niin kioskiryhmän lehmät eivät pystyneet lisäämään seoksen syöntiä vastaavaa määrää ja näin kokonaissyönti jäi alhaisemmaksi. Vastaava notkahdus syönneissä nähdään myös 150 päivän kohdalla kun kioskirehu jätettiin kokonaan pois.
Johtopäätökset: tulokset osoittivat, että väkirehun kokonaiskulutuksessa koekaudella ei ruokintastrategioiden välillä ollut eroa. Ruokintastrategioiden välillä ei ollut eroa myöskään keskimääräisissä tuotoksissa, syönneissä tai kunnon kehityksessä. Kaiken kaikkiaan koetulokset osoittivat, että molemmat ruokintastrategiat soveltuivat hyvin lehmien ruokintaan.

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2006-01-31