Toimivuutta ja turvallisuutta nautakarjan käsittelyyn
Abstrakti
Usein naudanlihan tuotantotilat on sijoitettu vanhoihin muusta käytöstä poistuneisiin rakennuksiin. Tällöin vanhat rakenteet ovat estäneet parhaan mahdollisen toimivuuden. Nautakarjat ovat meillä olleet vielä melko pieniä. Optimaaliseen toimivuuteen ei ole edes yritetty pyrkiä, koska aikaa yhtä eläintä kohti on ollut käytettävissä riittävästi. Kun karjojen koko kasvaa, myös aika tulee rajoittavaksi tekijäksi ja siten toimivuus nousee uuteen arvoon.
Sveitsiläisen selvityksen mukaan eniten ongelmia emolehmänavetoissa aiheuttavat eläinten, erityisesti nuorten eläinten siirrot ja erottelu. Myös eläinten kiinniotto lääkitystä varten ja muidenkin hoitotoimenpiteiden suorittaminen koetaan ongelmalliseksi. Nämä ongelmat kuvastavat sitä, että suunnittelussa ei ole lainkaan huomioitu eläinten käsittelyssä tarvittavia erityisrakenteita. Toimiva tuotantoympäristö rakentuu sujuvasta eläin- ja huoltoliikenteestä ja niitä tukevista usein pienistä yksityiskohdista. Tuotantoympäristössä huomioidaan erikokoiset eläimet ja niiden erilaiset tuotantovaiheet. Eläinten käsittelyssä on mahdollista hyödyntää erilaisia rakenteita: portteja, kujia ja karsinoita. Niiden avulla eläimiä on helppo siirtää, erotella ja hoitaa. Lisäksi työturvallisuus on aivan erilainen kuin ryhmäkarsinassa eläinten joukossa työskenneltäessä. Riippumatta siitä, sijoittuuko tuotanto sisätiloihin tai ulkotarhaan, eläimet jaetaan niiden koon ja tuotantovaiheen mukaisiin ryhmiin. Ryhmien välisissä aidoissa on portteja, jotka on mitoitettu siten, että niitä toiseen asentoon siirtämällä eläimet voidaan sulkea osaan karsinaa. Toisaalta niitä voidaan käyttää eläinten siirtojen ohjaukseen. Kun siirrot ovat pidempiä kuin viereiseen karsinaan, rakennetaan erillisiä siirtokäytäviä. Ne mitoitetaan yhdensuuntaiselle liikenteelle, jolloin eläimet saadaan kulkemaan haluttuun suuntaan. Karsinoiden kulmaan rakennetaan vinot portit, joilla voidaan sujuvasti ohjata nautoja oikeaan kulkusuuntaan. Hoitajalle tulee rakentaa kujan viereen oma erillinen kulkukäytävä. Kulkureittien tulisi olla mieluummin kaarevia kuin suoria. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin kaarevuus estää siirrettävää eläintä näkemästä, mihin sitä ollaan viemässä ennen kuin se on jo melkein perillä. Samaan tarkoitukseen voidaan käyttää myös väliportteja, mutta silloin on varottava umpikuja - vaikutelman syntymistä. Toiseksi kaarevuus hyödyntää eläimen normaalia taipumusta kiertää sitä käsittelevän hoitajan ympäri. Hoitajalle tarkoitettu kuja tulee tällöin sijoittaa kaaren sisäpuolelle. Kulkureitillä ei saisi olla jyrkkiä valoisuuseroja, ei esim. harvalaudoituksesta johtuvia valoisia juovia tai jyrkkiä varjoja. Näitä eläin pelkää ja pysähtyy. Väylien ja karsinoiden seinämien korkeus sovitetaan käsiteltävien eläinten mukaan. Kun seinämät tehdään riittävän korkeina ja kiinteinä, ne estävät visuaaliset häiriöt ja myös vähentävät todennäköisyyttä, että eläimet pyrkivät hyppimään aitojen yli. Toimivaan käsittelyjärjestelmään tarvitaan kujien lisäksi erilaisilla odotus-, kokooma- ja lajittelukarsinoita sekä portteja ja käsittelypilttuu. Niiden oikealla mitoituksella, materiaalilla ja muotoilulla nopeutetaan eläinten käsittelyä, mutta ennen kaikkea parannetaan eläintenhoitajan työturvallisuutta. Tutkimushankkeessa on sovellettu näitä periaatteita koerakennuskohteina toteutettuihin käsittelyjärjestelmiin. Hankkeen tavoitteena on ollut tuottaa meidän karjakokoihimme paremmin soveltuvia eläinten käsittelyä helpottavia, toimivuutta ja työturvallisuutta parantavia malliratkaisuja.
