Lypsylehmien ruokinnan järjestäminen – pitkän aikavälin taloustarkastelu

Kirjoittajat

• Risto A. Seppälä
• Timo Sipiläinen MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki
• Matti Ryhänen Seinäjoen AMK, maa- ja metsätalouden yksikkö, Ilmajoentie 525, 60800 Ilmajoki
• Auvo Sairanen MTT Pohjois-Savon tutkimusasema, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Perttu Virkajärvi MTT Pohjois-Savon tutkimusasema, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Reetta Palva Työtehoseura, Maatalousosasto, PL 13, 05201 Rajamäki
• Marketta Rinne MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76687

Avainsanat:

säilörehu, laidunrehu, taloudellinen analyysi, lineaarinen optimointi

Abstrakti

Maatilan toimintaa kehitettäessä toimintavaihtoehtojen määrä kytkeytyy suunnittelun aikajänteeseen. Pitkällä
aikavälillä on mahdollista tehdä paljon ja suuria muutoksia, mutta lyhyellä aikavälillä vaihtoehtojen
määrä voi olla hyvinkin rajoitettu. Kummallakin aikavälillä maatalousyrittäjän tavoitteena on tuottojen ja
kustannusten erotuksen maksimointi.
Ruokinta vaikuttaa tuottojen suuruuteen, sillä eri rehuyhdistelmät muuttavat maitotuotoksen määrää
ja laatua. Lisäksi niillä on vaikutusta eläinten terveyteen. Maidontuotannossa ruokinta muodostaa keskeisen
kustannuserän, joka vaihtelee ruokintavaihtoehdoittain. Kustannukset muodostuvat rehujen hankinnasta,
käsittelystä ja eläinten ruokinnasta. Vaihtoehtoiset ruokintateknologiat muuttavat myös kustannussuhteita.
Lehmän ruokinnan ja maitotuotoksen välisen yhteyden selvittäminen on haasteellinen tehtävä, sillä
vaihtoehtoisten ruokintakombinaatioiden määrä on suuri ja niiden ravitsemusfysiologiset vaikutukset
poikkeavat toisistaan. Haasteellisuutta lisää myös se, että tarkasteluun on otettava mukaan maitotilan omien
rehujen tuotanto ja siihen liittyvät prosessit (kasvifysiologia, maatalousteknologia jne.) ja niiden määräämät
reunaehdot. Tutkimus on rajattu siten, että siinä tarkastellaan muutamia keskeisimpiä rehuja. Sisäruokintakauden
aikana karkearehuna käytetään tilalla tuotettua säilörehua, jota täydennetään väkirehulla
(ohra-rypsirouheseos). Kasvukauden aikana kokoaikaisen sisäruokinnan lisäksi vaihtoehtoina on laidunnus
tai osittainen laidunnus, sillä laidun on lypsylehmälle luonnollista rehua.
Tässä tutkimuksessa lypsylehmien ruokintaa tarkastellaan pitkän aikavälin taloudellisena optimointiongelmana.
Tutkimuksessa luodaan lineaarinen optimointimalli, joka tekee mahdolliseksi tarkastella
rehuntuotannon eri osatekijöitä talouden näkökulmasta. Mallilla verrataan eri toimintavaihtoehdoista saatavien
tuottojen ja kustannusten erotusta. Optimointimallin pohjana on Seppälän ym. (2002) laatima sisäruokintakauden
optimointimalli, joka on päivitetty vastaamaan nykyistä tuotantoteknologiaa ja jota on
laajennettu kattamaan myös laidunkausi.
Eri rehuyhdistelmien tuotosvaikutus on määritetty MTT:n tuotantokokeiden pohjalta, kuten mm.
vähenevät rajatuotokset ja rehujen väliset korvautuvuussuhteet ja niihin liittyvät rajoitukset. MTT:n koetulosten
pohjalta on määritetty säilörehun laadun (D-arvo) ja sadon (kg ka/ha) muutokset kasvukauden edetessä
sekä kevätkorjuun ajoittumisen vaikutus syyssadon laatuun ja määrään. Teknologiset mahdollisuudet
ja rajoitteet perustuvat pääosin Työtehoseuran tutkimustuloksiin. Laidunkauden osalta responssit perustuvat
MTT:n laidunkokeisiin ja TTS:n työnmenekkitutkimusten tuloksiin.