Kotimainen herne sinikettujen rehussa

Kirjoittajat

• Nita Koskinen
• Juhani Sepponen Maa-ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Turkistalous, 69100 Kannus
• Ilpo Pölönen Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry, PL 5, 01601 Vantaa
• Jarmo Valaja Maa-ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76696

Avainsanat:

herne, sinikettu, kasvivalkuainen, sulavuus

Abstrakti

Rehuvalkuaisen omavaraisuus EU:ssa ja Suomessa on vain 30 prosenttia. Tärkein rehuvalkuaisen lähde on tuontisoija. Kiinnostus herneen käyttöön kotieläinten valkuaisrehuna on lisääntynyt mm. EU:n lihaluujauhon käyttökiellon myötä. Kasvivalkuaisen käyttöä myös turkiseläinten, erityisesti sinikettujen, rehussa on mahdollista lisätä, koska valkuaisen määrää rehussa on voitu alentaa. Näin ollen rehun valkuaislisien ei tarvitse olla runsasvalkuaisia. Herneen käyttökelpoisuutta siniketun rehuraaka-aineena ei ole aikaisemmin tutkittu.
Tutkimuksessa selvitettiin herneen tuotantovaikutuksia kasvavilla siniketuilla loppukasvatuksen aikana. Lisäksi selvitettiin hernelisäyksen vaikutuksia rehun sulavuuteen.
Koe toteutettiin MTT:n turkistutkimusasemalla Kannuksessa 75 sinikettu-uroksella. Käsittelyitä oli viisi (15 eläintä/ryhmä). Koemallina oli jatkuva kasvatuskoe, johon sisältyi merkkiainemenetelmällä tehty sulavuuskoe. Koerehuissa esikypsennetty ohra (EO) ja soijarouhe (SR) korvattiin asteittain raa’alla tai kypsällä herneellä: 1) 12 % EO + 6 % SR, 2) 9% EO + 4,5 % SR + 4,5 % raakaa hernettä, 3) 6% EO + 3 % SR + 9 % raakaa hernettä, 4) 9% EO + 4,5 % SR + 4,5 % kypsää hernettä, 5) 6% EO + 3 % SR + 9 % kypsää hernettä. Tutkittavina muuttujina olivat eläinten kasvu ja rehunkulutus, rehujen sulavuus, nahkojen laatu ja pituus.
Siniketut kasvoivat hyvin kaikilla rehuilla. Eroja koeryhmien välille ei syntynyt kasvussa eikä rehunkulutuksessa. Kaikkien rehujen raakavalkuaisen ja raakarasvan sulavuudet olivat hyviä, 76,1-78,4% ja 89,7-92%, eikä tilastollisia eroja ryhmien välillä ilmennyt. Sen sijaan hiilihydraattien sulavuuksissa oli selviä eroja. Sulavuus oli korkein kontrollirehussa, 64,5±1,0 %, joka sisälsi ainoastaan esikypsennettyä ohraa ja soijarouhetta, matalin, 46,8±1,6 %, rehussa, joka sisälsi 9 % raakaa hernettä. Nahkojen pituudessa tai laadussa ryhmät eivät poikenneet toisistaan.
Tämän kokeen perusteella kypsä herne on käyttökelpoista siniketun rehuraaka-ainetta, vaikka sen raakahiilihydraattien sulavuus olikin hieman kontrollirehua heikompi. Raa’an ja kypsennetyn herneen valkuainen ja rasva sekä kypsennetyn herneen hiilihydraatit ovat hyvin sulavia. Herneen kypsennys nostaa kuitenkin raaka-ainekustannuksia. Mikäli kotimaisen herneen rehuhinta on kilpailukykyinen, se voi korvata muita valkuaisraaka-aineita kuten tuontisoijaa.