Luomutilojen erikoistuminen yhteistyön avulla

Kirjoittajat

• Markku Lätti Työtehoseura ry., Kiljavantie 6, 05201 Rajamäki
• Kauko Koikkalainen MTT, Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki
• Miia Kuisma MTT, Ekologinen tutkimus, Huttulantie 1, 51900 Juva
• Timo Lötjönen MTT, Maatalousteknologian tutkimus, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki
• Arja Nykänen MTT, Ekologinen tutkimus, Huttulantie 1, 51900 Juva

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76698

Avainsanat:

luomutuotanto, yhteistyö, erikoistuminen, viljelykierto, ravinnetase, ympäristövaikutukset, tilamalli

Abstrakti

Tutkimuksessa selvitetään miten luomutuotantoa harjoittavien tilojen olisi mahdollista tehostaa tuotantoaan
tuottajien välisen yhteistyön avulla säilyttäen tilan tuotannossa luomutuotannon vaatima monipuolisuus
tai jopa lisäten sitä. Tutkimuksessa kartoitetaan luomutilojen yhteistyön taloudellisia, teknologisia,
ekologisia sekä sosiaalisia hyötyjä ja esteitä. Tilamallinnuksen tavoitteena on saada rakennettavien
tuotantomallien avulla selville tilojen välisen yhteistyön vaihtoehtoja sekä osoittaa havainnollisesti
eri toimintojen muuttuminen ja vaikutukset, jos yhteistyöhön ryhdytään.
Staattisella mallinnuksella, Excel-taulukkolaskentaohjelmalla, rakennettujen tilamallien avulla
havainnollistettiin tuotannollisen yhteistyön vaihtoehtoja luomutuotannossa saman tuotantosuunnan
sekä eri tuotantosuuntien tilojen välillä. Yksittäisten tuotantosuuntien mallien pohjalta rakennettiin
varsinaiset yhteistyötilamallit. Luotuja malleja validoitiin vertaamalla niiden antamia tuloksia aiempien
tilatason mallinnusten tuottamiin tuloksiin (mm. TTS:n työnkäyttölaskelmat ja ProAgrian sekä
MTT Taloustutkimuksen talouslaskelmat).
Eri tuotantosuuntien välistä tuotannollista yhteistyötä on mallinnettu maidon- ja vihannestuotantotilan
sekä naudanlihan- ja viljantuotantotilan välisenä. Saman tuotantosuunnan yhteistyön vaikutuksia
on tarkasteltu maidontuotantotilojen välisessä yhteistyössä. Eri tuotantosuuntien välinen yhteistyö,
erityisesti kasvin- ja kotieläintuotantotilojen välillä, lisää viljelykierron monipuolisuutta. Kasvinviljelytilan
viherlannoituskasvustot tulevat hyödynnetyiksi karjan rehuna ja myyntikasveille vapautuu lisää
tuotantoalaa, kun yhteistä nurmialaa voidaan viljelykierrossa vähentää. Ravinnetaseiden avulla tarkasteltaessa
ravinteidenkäytön tehostuminen ja potentiaalisten ravinnehuuhtoumien vähentyminen on
havaittavissa. Eri tuotantosuuntien välinen yhteistyö lisää kokonaistyömäärää tiloilla tuotannon kasvaessa,
mutta tuotettua yksikköä kohden työnkäyttö tiloilla tehostuu.
Saman tuotantosuunnan tilojen yhteistyöllä erityisesti karjantuotannossa pystytään tekemään
kustannustehokkaampia ja isompia investointeja (esim. yhteisnavetat) ja sitä kautta erikoistumaan
tuotannon johonkin osa-alueeseen. Työnjako tällaisissa tapauksissa vähentää myös osakkaiden työmäärää
yksin toimimiseen verrattuna ja lisää jaksamisen kannalta tärkeää vapaa-aikaa.
Yhteistyötä suunniteltaessa on keskeistä valita, mihin yhteistyöllä pyritään: mitä tuotantosuuntaa,
myyntikasvimäärää tai työhuipun tasoittamista yhteistyön avulla tavoitellaan kehitettäväksi ja mihin
suuntaan. Näillä valinnoilla voidaan vaikuttaa mm. tilojen tuloihin, työmääriin, tarvittaviin investointeihin
ja ravinteidenkäytön tehokkuuteen haluttuun suuntaan.
Näin kattavia luomutilamalleja ei ole aiemmin tehty eikä luomutilojen yhteistyötä ole mallinnettu
juuri lainkaan. Luomutilamallien rakentamisen haasteena on viljelykierron mallintaminen ja mm. biologisen
typensidonnan arviointi. Yhteistyömallien haasteena on myös kustannusten ja tuottojen jakaminen
oikeudenmukaisesti osakkaiden kesken. Tärkeintä yhteistyössä on, että osapuolet kokevat saavansa
yhteistyöstä jotain hyötyä ja toiminta on näin ollen kannattavampaa kuin toimiminen yksin.
Käytännössä kaikki osapuolet harvoin voivat saada samansuuruisen hyödyn yhteistyöstä.