Työn ja talouden hallinta laajentaneilla lypsykarjatiloilla

Kirjoittajat

• Marja Manninen MTT Taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76700

Avainsanat:

lypsykarjatila, laajennus, työnmenekki, johtaminen, stressi

Abstrakti

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten viljelijäperheen sekä palkatun työvoiman tekemän
maataloustyön määrä on tilan tuotannon laajennuksen yhteydessä muuttunut ja miten laajennus on
vaikuttanut tilan toimintoihin ja kannattavuuteen. Lisäksi tarkasteltiin viljelijöiden jaksamista ja
stressikokemuksia sekä laajennusvaiheessa ja sen jälkeen tilalla ilmeneviä ongelmia.
Tutkimusaineistona käytettiin vuoden 2002 kirjanpitotilojen taloudellisia tuloksia sekä
kirjanpitotiloille samana vuonna tehtyä kyselyä. Kirjanpitotila-aineistossa oli 156 viljelijäkyselyyn
vastannutta lypsykarjatilaa, joiden tiedot olivat tarkastelussa mukana vuosina 1998-2002. Tutkimuksessa
asetettujen peltoalan ja lehmämäärän kasvamiseen perustuvien kriteerien avulla aineistosta poimittiin 66
tuotantoaan laajentanutta tilaa. Laajentaneiden ja ei-laajentaneiden tilojen välisiä eroja ja viljelijäperheen
jaksamiseen vaikuttaneita tekijöitä tutkittiin käyttämällä ei-parametrisia menetelmiä. Laajentaneiden
tilojen ongelmia tarkasteltiin faktori- ja ryhmittelyanalyysilla.
Laajentaneilla tiloilla kokonaistyömäärä oli ei-laajentaneita tiloja suurempi, samoin investointitöitä
ja muita maataloustöitä (sisältää mm. johtamistyön) tehtiin näillä tiloilla eniten. Palkatun työvoiman osuus
oli laajentaneilla tiloilla tilastollisesti merkitsevästi ei-laajentaneita tiloja suurempi. Vieraan työn määrä oli
kuitenkin lisääntynyt kaikilla tiloilla. Laajentaneilla tiloilla kannattavuuskerroin oli vuosina 1998-1999 eilaajentaneita
tiloja alhaisempi. Kahtena tarkastelujakson viimeisenä vuotena kannattavuuskerroin oli
laajentaneilla tiloilla jo merkitsevästi suurempi kuin ei-laajentaneilla tiloilla.
Laajentaessaan tuotantoa viljelijät uskoivat enemmän tulevaisuuteen kuin ei-laajentaneet viljelijät
eivätkä kokeneet yhtä paljon stressiä mahdollisista toimintaympäristön muutoksista. Suhtautuminen
elämiseen ja yrittämiseen oli laajentaneiden tilojen viljelijöillä myönteisempää kuin ei-laajentaneiden
tilojen viljelijöillä. Mitä suurempi oli tilan kokonaistyömäärä, sitä enemmän stressiä työmäärä aiheutti.
Faktori- ja ryhmittelyanalyysien perusteella lypsykarjatiloista muodostui ryhmiä, joilla
laajentamisvaiheen ongelmallisuus vaihteli. Ensimmäisen, suurimman (24 tilaa) ryhmän tiloilla toiminnot
oli suunniteltu ja organisoitu toisia huolellisemmin tai laajennusta ei koettu ongelmalliseksi. Toisen
ryhmän tiloilla (18 kpl) ei päästy hyödyntämään laajentunutta tuotantokapasiteettia täysimääräisesti heti
laajennuksen jälkeen, ja ongelmina olivat tuotannon epätasapaino ja töiden hallinta. Kolmannessa
ryhmässä, johon kuului vajaa kolmannes tiloista, ongelmia aiheuttivat tilan johtaminen ja rahoituksen
järjestäminen. Tilan laajennukseen liittyvillä ongelmilla ei kuitenkaan havaittu olevan yhteyttä tähän
tutkimukseen valittuihin tilakokoa, työnmenekkiä ja taloudellista tulosta kuvaaviin taustamuuttujiin.