Penkkiviljelytekniikan vaikutus multa- ja turvemaan lämpötilaan
Avainsanat:
turvemaat, lämpötila, muokkausAbstrakti
Penkkiviljelytekniikan vaikutusta multa- ja turvemaan lämpötilaan tutkittiin Ilmajoella v. 1999 – 2003 järjestetyissä kenttäkokeissa. Käsittelyt olivat: tasainen maa (0), pieni kolmiopenkki (1), pieni tasalakinen penkki (2) ja suuri tasalakinen penkki (3). Kokeet perustettiin joka vuosi syyskynnetylle maalle. Koealue muokattiin 8 – 10 cm syvyyteen penkkien muotoilun helpottamiseksi ja jyrättiin ennen kylvöä. Penkit muotoilu tapahtui kylvölannoittimen eteen ja taakse asetettujen muotoilulevyjen avulla, ja tämän lisäksi vielä viimeistely käsiharavalla. Yhteensä 60 lämpötila-anturia sijoitettiin ruudun keskelle 7 ja 15 cm syvyyteen ja sivuille (¼ kohta, penkit 2 ja 3) 7 cm syvyyteen. Lisäksi käsittelyissä 3 ja 4 oli yksi anturi 20 ja 30 cm syvyydessä ja yksi anturi asetettiin mittaamaan ilman lämpötilaa 1,5 m korkeuteen. Anturit kytkettiin dataloggeriin, joka mittasi lämpötilat 20 minuutin välein. Maan tuntikohtaisten lämpötilojen keskiarvo on kylvöhetkestä keltatuleentumisen ajankohtaan kestäneissä mittauksissa ollut penkkikäsittelyissä useimmiten hieman (0,1 – 0,4 ºC) korkeampi kuin tasaisella maalla. Lämpötilaero penkkien hyväksi on myös poikkeuksetta ollut 15 cm syvyydessä suurempi kuin 7 cm syvyydessä. Penkkityyppien välillä ei ollut eroa. Samoin vuosien väliset erot jäävät vähäisiksi. Anturien vähäisestä määrästä ja maan ominaisuuksien vaihtelusta johtuvan hajonnan vuoksi käsittelyjen väliset lämpötilaerot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Penkkien lämpötila nousee selvimmin tasaisen maan lämpötiloja suuremmaksi, jos aurinkoinen ja lämmin sää ajoittuu kasvukauden alkuun. Penkkien tasaista maata suurempi pinnan ala ja erityisesti pinnan suotuisa kulma tulosäteisiin nähden tehostaa lämmön siirtymistä maahan. Näin käy selkeimmin aamulla ja iltapäivällä, jolloin aurinko on paistanut penkkien sivuihin. Myös myöhemmin kasvukaudella lämpimät säät näkyvät penkkien ja tasaisen maan lämpötilaeroissa. Lämpimien säiden vallitessa heinäkuussa tutkimusvuosina 2001 – 2003 ovat erot olleet 0,2 – 0,7 ºC penkkikäsittelyjen eduksi. Myös viileällä ja kuivalla säällä maan lämpötila on ollut penkeissä korkeampi kuin tasaisessa maassa, mutta erot ovat pienempiä kuin lämpimillä jaksoilla. Sen sijaan viileällä ja sateisella säällä penkkien lämpötilat ovat lähellä tasaisen maan lämpötiloja. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ne ovat silti olleet korkeampia kuin tasaisessa maassa. Näillä viileillä kausilla, jolloin penkkien lämpötilaetu olisi ollut eniten tarpeen, on se jäänyt alhaisimmaksi. Lämpötilaeroilla ei ole kuitenkaan ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tilastollista merkitsevyyttä, ja erojen käytännön merkittävyys jää pieneksi.
