Herneen viljelyn laajeneminen lisää hernekääriäisriskiä
Avainsanat:
hernekääriäinen, Cydia nigricana, Pisum sativum, kasvinsuojelu, riskinarviointi, viljelyala, spatiaalisuusAbstrakti
MTT:ssä vuosina 2002-2004 tehdyn ”Kotimaista valkuaista herneestä” –tutkimushankkeen tulosten perusteella herneen viljelyn laajentamiselle ja rehukäytön lisäämiselle Suomessa on olemassa edellytyksiä. Herneen viljelyn mahdollinen laajeneminen voi kuitenkin lisätä herneen kasvinsuojeluongelmia. Tässä esitettävän osatutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja ennakoida rehuherneen viljelyn ja herneen viljelyalan kasvun vaikutuksia hernekääriäisriskiin. Hernekääriäisen esiintymistä tutkittiin käytännön herneviljelyksillä Varsinais-Suomessa, Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Hernekääriäismääriä havainnoitiin 93 pellolla vuonna 2002 ja 90 pellolla vuonna 2003. Otantaan sisältyi ruokaherne-, rehuherne- ja seoskasvustoja. Tutkimuslohkoista kolmannes oli luomuviljeltyjä. Tutkimuslohkojen valinnassa käytettiin apuna peltoherneen viljelytietoja vuosilta 1997-2001. Niiden perusteella valittiin satunnaisesti tutkimuslohkoja herneen viljelyintensiteetin (viljelyala ja frekvenssi) suhteen erilaisilta alueilta. Tutkimuslohkojen hernekääriäismääriä arvioitiin feromonipyydyksillä kesäkuun alusta elokuun alkuun. Lisäksi tiloilta kerätyistä kasvi- ja satonäytteistä määritettiin hernekääriäisvioitukset. Hernekääriäismäärät feromonipyydyksissä olivat selvästi pienempiä vuonna 2003 (keskimäärin 126 kpl/ansa) kuin vuonna 2002 (244 kpl/ansa), jolloin hernekääriäisen lento alkoi aikaisemmin. Hernekääriäismäärät feromonipyydyksissä ja vioittuneiden siementen osuus kasvoivat lineaarisesti kun edellisvuoden herneen viljelyala lähialueella (4 km:n säteellä) kasvoi. Vastaavasti hernekääriäisten runsaus ja vioitusten määrä vähenivät eksponentiaalisesti, kun etäisyys lähimpään edellisvuoden hernelohkoon kasvoi. Hernekääriäisen vioittamia palkoja ja herneitä oli merkitsevästi enemmän luomulohkoilla (v. 2002 26 %; v. 2003 13% ) kuin tavanomaisesti viljellyillä lohkoilla (v. 2002 17 %; v. 2003 4 %) , vaikka feromonipyydyssaalissa ei merkitsevää eroa tuotantotapojen välillä ollut. Oikein ajoitettu hyönteistorjuntaaineiden käyttö vähensi tehokkaasti vioittuneiden palkojen ja herneiden määrää. Tulosten perusteella hernekääriäisriski on selvästi suurempi alueilla, joilla herneen viljely on yleistä. Herneen viljelyalan ja -frekvenssin mahdollinen kasvu lisää hernekääriäisen torjuntatarvetta. Kemiallinen torjunta onnistuu parhaiten, kun insektisidikäsittely ajoitetaan lohkokohtaisesti feromonipyydystarkkailun avulla. Ennakoivana torjuntakeinona suositellaan alueellista viljelykiertoa, joka huomioi edellisen vuoden hernelohkojen sijainnin laajemmin kuin lohkokohtainen viljelykierto. Hernekääriäistuhojen välttämiseksi uusi hernelohko pitää perustaa mahdollisimman kauas, vähintään 1,5 km:n päähän, edellisvuoden hernelohkosta ja rehuhernelohkot riittävän etäälle ruoka- ja siemenhernelohkoista.
