Perunan typpilannoitus luonnonmukaisessa viljelyssä
Avainsanat:
peruna, typpilannoitus, luonnonmukainen viljely, biologinen typensidonta, sadon laatuAbstrakti
Luonnonmukaisesti tuotetun perunan keskisato Suomessa on 42–72 % tavanomaisen perunanviljelyn sadosta. Tällä hetkellä luomuperunatilojen lannoitus perustuu sekä kompostoidun karjanlannan käyttöön että viherlannoitukseen karjattomilla tiloilla. Selkeiden lannoitussuositusten ja ohjeiden puuttuminen aiheuttaa satotappiota ja laatuongelmia perunasadolle. Liiallisella karjanlannalla tai käytettäessä perunan esikasvina typensitojakasveja, vaarana ovat liian suuret määrät helppoliukoista typpeä kasvukauden lopulla, jolloin mukuloiden nitraattipitoisuudet nousevat liian korkeiksi. Luomuperunan kasvuston tuhoutuminen liian aikaisin (rutto,halla) lisää mukuloihin jäävää nitraattia. Nitraattipitoisuuksille perunalle ei ole virallista enimmäispitoisuusrajaa, mutta yleisrajana pidetään 200 mg perunakiloa kohden. Suomalaisten perunoiden keskimääräinen nitraattipitoisuus on 52 mg/kg, mutta vaihteluväli tutkituissa perunaerissä on ollut 2-260 mg/kg. Luonnonmukaisesti tuotetuissa perunoissakin on mitattu korkeita nitraattipitoisuuksia, jopa 250 mg/kg. Nitraattipitoisuuden nousu heikentää perunan laatua ja makua. Nitraatin muuttuminen elimistössä nitriitiksi on vaarallista etenkin pienille lapsille. Nitriitti haittaa hapen kulkeutumista veressä aiheuttaen methemoglobiaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli MTT Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemalla Ylistarossa vuosina 1998–2003 selvittää typensitojakasvien ja lannoituksen vaikutus maan typpivaroihin, perunasatoon,
perunoiden nitraattipitoisuuteen sekä perunoiden ulkoiseen- että keittolaatuun. Tutkimustulosten päämääränä oli selkeyttää käytännön viljelijöille ristiriitaisia suosituksia viherlannoituksen ja karjanlannan
käytöstä perunan lannoitteena. Perunan esikasveina olivat typpeä keräävä viherlannoitusseos, vilja, peruna, yksivuotinen puna-apilanurmi ja kaksivuotinen puna-apilanurmi. Viherlannoitusseoksessa käytettiin Ebena-rehuvirnaa, persianapilaa, raiheinää sekä kauraa. Toinen viherlannoitusseoksista välikorjattiin virnan tullessa kukalle ja toisen sato kynnettiin kokonaan maahan syksyllä. Vilja- koejäseninä oli lannoittamaton vilja,
viljan lannoitus kompostoidulla naudan lannalla kerralla kaikki esikasville ja jaettuna esikasville ja perunalle sekä Luomu- yleislannos. Perunan ollessa esikasvina sitä lannoitettiin naudan lannalla. Toisena lannoitteena perunalle oli Luomu-yleislannos. Yksivuotisen apilanurmen vilja puitiin syksyllä ja puna-apila kynnettiin maahan. Kaksivuotisista apilanurmista toisesta välikorjattiin sato heinäkuun lopulla ja molemmat kasvustot kynnettiin syksyllä. Esikasvivuosien typensitojakasvustojen kehityksellä oli keskeinen merkitys kasvustoista peltoon jääviin typpimääriin. Virnaseoksien jälkeen maan nitraatti- ja ammoniumpitoisuudet pysyivät tasaisina koko kasvukauden ajan, ollen riittävät mukulanmuodostuksen alkaessa. Virnakasvuston välikorjuulla ei pystytty hillitsemään mukulan nitraattipitoisuuden nousua kuin yhtenä koevuonna 2002, jolloin kesä-heinäkuu oli lämmin ja kostea. Välikorjuun hyödyksi verrattuna välikorjaamattomaan virnakasvustoon jää varsinaisena perunavuonna suurempi kauppakelpoinen sato. Yksivuotisen apilaesikasvuston jälkeen korjattiin suurempi kokonais- ja kauppakelpoinen sato sekä mitattiin suurempi tärkkelyspitoisuus kuin kaksivuotisten apilaesikasvustojen jälkeen. Yksivuotisen apilaesikasvin jälkeen saatiin
yhtä suuri (suurin) kokonaissato kuin välikorjaamattomasta virnasta. Toisena perunavuotena kaksivuotisen apilaesikasvin jälkeen saatiin suurimmat sadot ja korkeimmat tärkkelyspitoisuudet. Nicola tuotti suuremman sadon kuin Van Gogh, myös toisena perunavuonna, kaikkien muiden paitsi apilaesikasvien jälkeen. Nicolan sato oli terveempää ja siitä saatiin suurempi kauppakelpoinen sato. Kokeissa olleista viherlannoitusvaihtoehdoista kaksivuotinen välikorjattu apilaesikasvusto on suositeltavin perunan esikasvi. Välikorjaamattoman apilaesikasvin jälkeen maaperässä on liikaa typpivaroja ja kasvukauden keskeytyessä hallan tai ruton takia sadonmuodostus jää kesken ja mukulan nitraattipitoisuudet jäävät korkealle, varsinkin Nicolalla. Yksivuotisista viherlannoituksista suositeltavin on 1-vuotinen apilaesikasvusto. Virnaesikasvustoilla saadaan varsinaisina perunavuosina paras sato, mutta toisena perunavuotena sadot ovat kompostoidulla karjanlannalla lannoitetun esikasvin ja lannoittamattoman viljaesikasvin suuruisia.
