Peruna- ja vihannesjätteen käsittely ja käyttö maatilalla
Avainsanat:
vihannekset, peruna, kasvijätteet, jätteiden käsittely, kompostointi, rehu, kasvitaudit, rikkakasvitAbstrakti
Peruna- ja vihannestiloilla muodostuu kasvijätettä keskimäärin 50 000 tonnia vuodessa. Tämän lisäksi huomattava määrä jätettä muodostuu perunan ja juuresten kuorimotoiminnasta. Kuorimoilla
kuorittavasta raaka-aineesta 30-40% joutuu jätteeksi. Peruna- ja vihanneskuorimojäte ajetaan pääosin pelloille tai käytetään eläinten rehuna. Kasvijäte tulisi käsitellä ennen peltolevitystä, esimerkiksi
kompostoimalla tai mädättämällä. Käsittelemättömän kasvijätteen käyttöä rajoittavat mahdolliset jätteessä olevat kasvitaudit ja rikkakasvinsiemenet. Jätteen varastointiin tilalla tulisi kiinnittää
huomiota, jottei siitä aiheutuisi päästöjä maaperään eikä pinta- ja pohjavesiin. Tehokas tapa hyödyntää peruna- ja vihanneskuorimojätettä on sen käyttö eläinten rehuna.
Peruna- ja vihannesmassa on hyvää ravintoa nautaeläimille sellaisenaan, mutta sioille se on kuumennettava. Rehukäytössä ratkaistavia asioita ovat mm. juuresmassan ja muun rehun seossuhde,
jätteen säilyvyys, kuljetus ja käytetty ruokintamenetelmä. Peruna- ja vihanneskuorijätteen rehukäyttöä olisi järkevää lisätä. Rikkakasvien siemenet leviävät mullan ja multaa sisältävien jätteiden mukana.
Kompostoimattoman mullan levittäminen eri vihanneslohkolle voi edistää ongelmalajien leviämistä. On tärkeää, että joko multaa sisältävät jätteet käsitellään niin, että siemenet menettävät elinkykynsä,
tai multa sijoitetaan sellaisiin kohteisiin, joissa siemenet eivät aiheuta ongelmia. Siementen elinkyvyn vähentämiseksi vihannesten mukana tullut multa olisi kompostoitava tai vanhennettava.
Kompostoinnin jälkeenkin multa on turvallisempaa levittää viljakierrossa olevalle kuin vihanneskierrossa olevalle lohkolle. Riskien minimoimiseksi ulkomaista alkuperää oleva multa
kannattaa sijoittaa siten, että vähäinenkään määrä rikkakasvien siemeniä ei päädy peltoon. Vihanneksissa ja perunassa esiintyvien kasvitautien aiheuttajia ovat patogeeniset sienet,
bakteerit, virukset ja ankeroiset. Parhaiten kasvitaudin aiheuttajat tuhoutuvat komposteissa tai muulla käsittelyllä, jossa lämpötila nousee riittävän korkeaksi. Riittävä hygienisoituminen kasvipatogeenien
suhteen saavutetaan, kun kompostin lämpötila on useita viikkoja yli 40 oC tai viikon ajan yli 70 oC. Lämpötilan lisäksi kasvitautien tuhoutumiseen vaikuttavia tekijöitä kompostissa ovat kompostin
kosteus, kompostissa lisääntyvien hajottajamikrobien tuottamat toksiset yhdisteet kuten orgaaniset hapot ja ammoniakki, soluja liuottavat entsyymit ja antibiootit.
Hyvin toimivalla kompostoinnilla voidaan saada peruna- ja vihannesjätteestä käyttökelpoista maanparannusainetta. Huomiota on kiinnitettävä tuotteen raaka-aineisiin, alkuperään,
käsittelymenetelmiin, tuotteen asianmukaiseen käyttöön sekä jäljitettävyyteen. Peruna- ja vihanneskuorimon jätteet ja jätevedet -hankkeessa on tutkittu kasvijätteen osalta
kuorimojätteen kompostoitumista astia-, rumpu- sekä aumakomposteissa sekä lopputuotteen laatua. Lisäksi on selvitetty kuorimojätteen rehukäyttöä, varastointia ja säilyvyyttä.
