Puna-apilasäilörehujen sulavuuden määrittäminen laboratoriomenetelmin

Kirjoittajat

  • Kaisa Kuoppala
  • Marketta Rinne MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Eläinravitsemus, 31600 Jokioinen
  • Mikko Tuori
  • Pirjo Pursiainen
  • Aila Vanhatalo Helsingin yliopisto, Kotieläintieteen laitos, PL 28, 00014 Helsingin yliopisto

Avainsanat:

säilörehu, puna-apila, sulavuus, sulamaton kuitu, pepsiini-sellulaasiliukoisuus

Abstrakti

Nurmirehujen energia-arvo eli sulavuus vaihtelee huomattavasti. Tärkein sulavuuteen vaikuttava tekijä
on kasvin kehitysvaihe korjuuhetkellä, mutta siihen vaikuttavat lisäksi mm. kasvilaji ja korjuutapa.
Nurmirehujen sulavuuden luotettava arviointi on tärkeää taloudellisesti ja ravitsemuksellisesti järkevän
karjanruokinnan suunnittelun pohjaksi. Korjuuaikatutkimukset on tehty pääasiassa nurmiheinäkasveilla,
joista meillä yleisimmin ovat käytössä timotei ja nurminata. Sen sijaan puna-apilaa,
joka Suomen olosuhteissa on nurmipalkokasveista tärkein säilörehukasvi, on tutkittu huomattavasti
vähemmän. Puna-apilan kasvurytmi on erilainen kuin heinäkasvien ja se poikkeaa niistä myös kemialliselta
koostumukseltaan.
Tässä tutkimuksessa arvioitiin nykyisin käytössä olevien analyysimenetelmien potentiaalia ennustaa
puna-apilasäilörehun sulavuutta. Tarkoituksena oli selvittää kemiallisen koostumuksen (NDF,
ADF, raakavalkuainen, ligniini) ja entsymaattisten analyysien eli pepsiini-sellulaasiliukoisuuden
(OMS) ja sulamattoman kuidun ( INDF) yhteyttä eläimillä määritettyyn orgaanisen aineen in vivo
sulavuuteen (OMD) puna-apilan ensimmäisessä ja toisessa sadossa.
Tutkimusaineisto käsittää 19 puna-apilasäilörehua neljästä eri sulavuuskokeesta, jotka on tehty
vuosina 2002-2004 HY:n Kotieläintieteen laitoksella ja MTT:n Eläinravitsemuksen tutkimusalalla.
Säilörehujen orgaanisen aineen in vivo sulavuus (OMD) määritettiin ylläpitoruokintatasolla olevilla
pässeillä tehdyissä sulavuuskokeissa sonnan kokonaiskeruumenetelmällä. Eri laboratoriomenetelmien
soveltuvuutta OMD:n ennustamiseen tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä, jossa koepaikka oli
satunnaistekijänä.
Parhaiten in vivo sulavuuden ennusti INDF (RMSE 12,1 g/kg ja R2 0,959) ja toiseksi parhaiten
sellulaasiliukoisuus (RMSE 12,9 g/kg ja R2 0,951). Kemiallisten analyysien ennustevirheet olivat huomattavasti
suuremmat ja selitysasteet pienemmät kuin INDF:n tai sellulaasiliukoisuuden. Puhtaasta
puna-apilakasvustosta tehdyn säilörehun orgaanisen aineen in vivo sulavuus voidaan ennustaa yhtälöillä:
OMD (g/kg) = 837 - 1,109 × INDF (g/kg ka) tai OMD (g/kg) = 100 + 0,821 × OMS (g/kg).

Lataukset

Lataustietoja ei ole vielä saatavilla.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2006-01-31