Ohra-hernekokoviljasäilörehun ja loppukasvatuksen väkirehuintensiteetin vaikutus hereford-sonnien tuotantoon
Avainsanat:
herne, lihan laatu, naudanlihantuotanto, ruokinta, seossäilörehu, sonniAbstrakti
Seoskasvustoista valmistettujen ns. kokoviljasäilörehujen käyttö naudoille on lisääntynyt, mm. koska ne voidaan korjata säilörehun korjuukalustolla ja kasvustot mahdollistavat karjanlannan sijoituksen pelloille. Sonnien loppukasvatuksen väkirehuruokintaintensiteettiä selvittäneen hankkeen ensimmäi-sessä kokeessa vapaa väkirehuruokinta 3 kk ennen teurastusta paransi hereford (hf)-sonnien kasvua merkitsevästi. Tämä tutkimus selvitti ohra-hernekokoviljasäilörehun tuotantovaikutukset hf-sonnien loppukasvatuksessa, kun sonnit saivat kotoista väkirehuseosta loppukasvatusvaiheessa joko 3 tai 6 kg KA/pv.
Kokeeseen otettiin 32 hf-sonnia, jotka painoivat kokeen alkaessa keskimäärin 271 kg. Koe tehtiin MTT:n emolehmänavetalla, jossa eläimet olivat neljän eläimen karsinoissa. Koemalli oli 2*2 faktoriaalinen, faktoreina karkearehu (nurmisäilörehu, NSR vs. ohraherneseossäilörehu, OHSR) ja loppukasvatuksen väkirehuintensiteetti (niukka, N vs. runsas, R). Esikuivatun NSR:n kasvusto niitettiin niittomurskaimella, paalattiin silppuavalla pyöröpaalaimella ja käärittiin muoviin. Seoskas-vusto korjattiin ohran taikinatuleentumisasteella kaksoissilppurilla laakasiiloon. Rehujen säilöntään käytettiin AIV 2 Plus –liuosta. Väkirehu oli ohra-kaura-valkuaistiiviste-seos, jonka valkuaistavoite oli 180 g/kg KA. Sonnit saivat väkirehua ensimmäiset 56 pv 2,0, seuraavat 84 pv 2,5 ja loppukasvatuksen ajan joko 3,0 tai 6,0 kg KA/pv. Eläimet saivat kivennäis- ja vitamiinitäydennyksen. Dieetin sulavuus määritettiin neljästi kokeen aikana. Sonnit teurastettiin Lihakunnan Kuopion teurastamossa.
NSR:n apilapitoisuus oli 5 % KA:sta. OHSR:n KA-sato oli 8 600 kg/ha ja hernepitoisuus 13,5 % KA:sta. NSR:n KA-pitoisuus oli keskimäärin 253 g/kg ja D-arvo 72,0 %. KA-kilo sisälsi raakavalkuaista 178 g ja OIV:sta 88 g. Vastaavat luvut OHSR:lle olivat 257 g/kg, 66,5 %, 155 g ja 85 g.NSR:n voihappopitoisuus oli 9,2 g/kg KA. Väkirehun KA-kilo sisälsi raakavalkuaista 183 g jaenergiaa 1,09 RY. Koe kesti keskimäärin 269 pv. N-ruokinnat täyttivät luonnonmukaisen tuotannonvaatimuksen väkirehu-karkearehu-suhteesta. NSR-ruhojen keskimääräiseksi teuraspainoksi muodostui339 kg ja OHSR-ruhojen 320 kg. R-sonnien kasvu loppujaksolla oli N-sonneja parempaa, erityisestiNSR-ruokinnalla, mutta ero intensiteetin välillä ei ollut merkitsevä (P=0,10, 1511 vs. 1273 g/pv).NSR-sonnit kasvoivat keskimäärin 273 g/pv paremmin kuin OHSR-sonnit. Teuras-% oli keskimäärin53,4. NSR-ruhot luokitettiin lihakkaammiksi kuin OHSR-ruhot, rasvaisuudessa ero oli suuntaa antava.Loppukaudella R-ruokinta heikensi orgaanisen aineen, proteiinin ja ND-kuidun sulavuutta, eniten ND-kuidun.
R-ruokinta loppukasvatusvaiheessa tehosti hieman sonnien kasvua, mutta ei vaikuttanuthaitallisesti eläinten terveyteen. Herneen osuus seoskasvustossa oli melko alhainen, mikä oli seuraus herneen kylvömäärästä. OHSR:lla ei päästy NSR:a vastaaviin tuotantotuloksiin. Merkittävin syy tähän oli seosrehun nurmisäilörehua alhaisempi sulavuus eli D-arvo.
