Väkirehuna käytetyn viljalajin (ohra vs. kaura) sekä valkuaislisän tuotantovaikutukset maitorotuisten sonnien teuraskasvatuksessa

Kirjoittajat

• Arto Huuskonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31A, 71750 Maaninka
• Sirpa Lunki Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76807

Avainsanat:

naudanlihantuotanto, sonnit, ruokinta, väkirehut, ohra, kaura, valkuainen

Abstrakti

Kokeen tarkoituksena oli selvittää ohran korvaamista kauralla maitorotuisten sonnien väkirehuruokinnassa.
Lisäksi tutkittiin valkuaislisän vaikutusta sonnien kasvuun. Ruokintakokeessa oli mukana 60
maitorotuista sonnia. Sonnit ruokittiin erillisruokinnalla siten, että kaikki eläimet saivat vapaasti hyvälaatuista
nurmisäilörehua (D-arvo 69, raakavalkuaispitoisuus 16 %, säilönnällinen laatu hyvä). Viljaruokintoja
oli kolme erilaista. Ensimmäinen koeryhmä sai väkirehuna litistettyä ohraa. Toisen ryhmän
väkirehuna oli ohran ja kauran seos, jossa oli puolet kumpaakin viljalajia. Kolmannen koeryhmän
viljaväkirehuna oli litistetty kaura. Tämän lisäksi kaikki eläimet saivat tarpeelliset kivennäis- ja vitamiinilisäykset.
Puolet koesonneista sai kullakin viljaväkirehuruokinnalla valkuaislisänä melassoitua
rypsiä ja puolet kasvoi ilman valkuaislisää. Kokeessa oli siis kaksi tutkittavaa tekijää: viljaväkirehu ja
valkuaisrehu. Väkirehun annostelumäärä oli kaikissa ruokintaryhmissä 37 g eläimen metabolista elopainokilogrammaa
kohti, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että ruokinnan väkirehuprosentiksi muodostui
40 %. Tällöin eläimen saama väkirehumäärä oli kokeen alussa (250–300 kg:n elopainossa) noin 3
kg päivässä ja kokeen lopussa (600–650 kg:n elopainossa) noin 5,2 kg päivässä. Sonnit olivat kokeen
alussa 6,5 kuukauden ikäisiä ja painoivat keskimäärin 258 kilogrammaa. Kokeen lopussa eläinten
keskimääräinen elopaino oli 686 kg ja teuraspaino 354 kg. Sonnien keskimääräinen nettokasvu koko
koeajalla oli 652 g/pv. Kasvutulokset heikkenivät hieman, kun ohraa korvattiin kauralla. Tämä johtui
todennäköisesti kauran hieman ohraa suuremmasta kuitupitoisuudesta ja sen myötä heikommasta rehuarvosta,
minkä seurauksena sonnien energian saanti väheni hieman korvattaessa ohraa kauralla.
Ohran hehtolitrapaino kokeen aikana oli keskimäärin 62 kg ja kauran 58 kg. Teurastuloksiin väkirehuruokinnoilla
ei ollut vaikutusta. Keskimääräinen lihakkuusluokka oli kokeen sonneilla O- ja rasvaisuusluokka
2,9. Tutkimustulosten perusteella ohran korvaaminen kauralla näyttää heikentävän hieman
sonnien kasvua erillisruokinnalla. Naudanlihantuottajan kannalta kauran käyttö ruokinnassa voi kuitenkin
muodostua taloudellisesti järkeväksi, jos sen hinta suhteessa tuotantovaikutukseen on edullisempi
kuin ohralla. Rypsilisä ei ole kokeissa vaikuttanut lainkaan eläinten tuotantotuloksiin. Sonnien
rehun syönti, kasvu ja teurastulokset olivat samalla tasolla riippumatta siitä, saivatko eläimet rypsilisän
vai eivät. Valkuainen on suhteellisen kallis rehukomponentti, jonka pois jättämisellä on mahdollisuus
säästää ruokintakustannuksissa niissä tapauksissa, joissa valkuaislisällä ei saada tuotosvastetta. Tässä
kokeessa rypsilisäys oli sonnia kohti keskimäärin 0,5 kg päivässä noin vuoden ajan. Tällöin rypsiä
kului sonnia kohti 182,5 kg. Rypsin energia-arvo on hieman rehuohraa matalampi, joten edellä mainitun
rypsimäärän energiasisällön korvaamiseen tarvitaan noin 159 kg rehuohraa. Rehuohran arvonlisäveroton
hinta kirjoitushetkellä on noin 80 euroa/tonni ilman rahtikustannusta ja rypsin vastaava
hinta noin 215 euroa/tonni. Näillä rehun hintaeroilla rypsilisän pois jättämisestä aiheutuva säästö on
26,52 euroa sonnia kohti kasvatuskauden aikana. Summa ei ole sinänsä kovin suuri yhden sonnin tapauksessa,
mutta tuhannella sonnilla säästöä kertyy jo 26 520 euroa ja teuraspainokilogrammaa kohden
7,4 – 7,8 senttiä.