Kirsikoiden geenivarakokoelman valinta fenotyyppisten havaintojen ja DNAmarkkerien avulla
Avainsanat:
Geenipankki, Prunus-kokoelmat, DNA-markkeritAbstrakti
MTT:lle sijoitettu kansallinen kirsikkakokoelma on syntynyt 1980- luvun luumu- ja
kirsikkakeräysten tuloksena. Hapankirsikat istutettiin alun perin Hämeen tutkimusaseman
koekentälle Pälkäneelle ja Ahvenanmaan tutkimusasemalle Jomalaan, jonne sijoitettiin myös
makeita kirsikoita. Kaikki Hämeen kokoelman kirsikkakloonit on kuvattu 1992 kansainvälisesti
hyväksytyillä UPOV:in määrittelemillä havainnointikriteereillä (deskriptorit), jotka liittyvät kasvin
ulkomuotoon, kasvutapaan, kestävyyteen ja satoon. Vuonna 2003 osa havainnoista uusittiin niillä
puilla, jotka olivat säilyneet siihen asti.
Kesällä 2005 kaikista jäljellä olevista klooneista kerättiin lehtinäytteet mikrosatelliitti-DNA –
analyysiin, jossa näytteitä vertailtiin tunnettuihin suomalaisiin hapankirsikkalajikkeisiin ja
paikalliskantoihin. Lisäksi puista tehtiin satohavaintoja, ja valittiin kasvutavan ja sadon puolesta
lupaavimmalta vaikuttavat kannat. Hedelmän ja sen mehun värin sekä yleisen kasvutavan
perusteella kokoelman puut jaettiin alun perin kolmeen ryhmään: 1) Amarelli –tyyppi, 2) Morelli –
tyyppi ja 3) Rymättylä –tyyppi.
DNA-markkerianalyysin perusteella Amerellit ja Morellit erottuivat hyvin selkeästi omiksi
ryhmikseen. Molemmille ryhmille löytyi useita ainoastaan sille ominaisia DNA-merkkejä.
Rymättylä –tyyppiä edustavia näytteitä oli jäljellä enää kaksi, ja ne ryhmittyivät molemmat yhteen
Amarellien kanssa, joka tulos oli yhdenmukainen v.1993 havaintojen kanssa. DNA –merkkien
perusteella 72 tutkittavasta näytteestä löydettiin yhteensä 28 erilaista genotyyppiä eli erillistä
kantaa. Sekä Amarellien että Morellien joukossa oli yksi suuri klooniryhmä, johon kuului 19 tai 20
täysin identtistä näytettä. Näiden voidaan olettaa kuuluvan samaan lajikkeeseen tai paikalliskantaan,
jota hyvin menestyneenä on levitetty kasvullisesti lisäämällä alan harrastajien keskuudessa. Näiden,
kuten myös pienempien klooniryhmien, keräyspaikat olivat yleensä melko lähellä toisiaan.
Geenivarakokoelmaan valittiin DNA –analyysin tulosten perusteelle mahdollisimman suurta
muuntelua edustavat kirsikkanäytteet. Näiden joukosta tarkistettiin, että mukaan tulivat
kenttähavaintojen perusteella kaikkein lupaavimmat näytteet. Valintaperusteissa tärkeimpinä
tekijöinä olivat sadon laatu ja määrä sekä puun koristearvo. Valitut kannat otettiin MTT Laukaalle
lisäykseen, ja uudet taimet istutettiin v.2003-2004 osaksi Piikkiön Tuorlan kansallista
geenipankkikokoelmaa.
