Herneillä ja virnoilla typpiomavaraisuutta kokoviljatuotantoon
Avainsanat:
herne, kaura, ohra, ruis, kokoviljasäilörehu, satoisuus, seoskasvusto, virna, vehnäAbstrakti
Viimeaikaiset typpilannoitteiden suuret hintavaihtelut ovat herättäneet mielenkiinnon palkokasvien
viljelyyn ja parempaan hyödyntämiseen. Nautakarjatiloilla viljellään usein pääasiassa monivuotisia
nurmia ja vilja voidaan korjata kokoviljasäilörehuksi. Yksivuotiset kasvit tuovat viljelykiertoon
monipuolisuutta, lisäävät lannanlevitysalaa ja mahdollistavat pellon perusparannusten tekemisen
satojen suuremmin kärsimättä. Palkokasvien kuten herneiden ja virnojen lisääminen viljan sekaan
kokoviljasäilörehun tuotannossa vähentää väkilannoitetypen tarvetta. Tällaiset seokset tuottavat hyvin
pelkällä karjanlannalla ja typpeä jää vielä seuraavienkin kasvien käyttöön.
MTT:llä tutkittiin vuosina 2005−2007 erilaisia palkokasvien ja viljojen seoksia
kokoviljasäilörehun raaka-aineeksi. Kenttäkokeissa testattiin viljoista kevätvehnää, kauraa, ohraa sekä
kevät- ja syysruista ja palkokasveista rehu- ja vihantarehuhernettä sekä rehu- että ruisvirnaa. Kokeet
toteutettiin osaruutukokeina, joissa osaruutuina oli kolme eri sadonkorjuuajankohtaa. Lisäksi 12 eteläsavolaisella
tilalla testattiin kyseisinä vuosian seosta. jossa oli kauraa, vehnää, virnoja sekä
vihantarehuhernettä ja italianraiheinää. Sadoista määritettiin kokonaiskuiva-ainesato,
kasvilajikoostumus sekä kasvilajeittain raakavalkuaisen määrä sekä orgaanisen aineen sulavuus.
Rehuarvotulokset raportoidaan rinnakkaisartikkelissa (Nykänen ym. Maataloustieteen Päivät 2010).
Suurimmat sadot saatiin seoksista, joissa oli vehnää ja hernettä ja enimmillään ne tuottivat 6 500
kg ha-1 kuiva-ainesadot (KA), mitkä vastasivat 6 000 kg:n rehuyksikkösatoja (RY). Myös ruista ja
virnaa sisältävät seokset tuottivat enimmillään 6 000 kg:n hehtaarikuiva-ainesatoja, mutta niiden
sulavuus oli sen verran alhainen, että rehuyksikkösadot olivat noin 5 100 RY ha-1. Heikoimmat sadot
saatiin kaura-virna-kasvustosta sekä kuiva-ainesatoina (4 100 kg ha-1 KA) että rehuyksikkösatoina
(3 700 RY ha-1 KA). Kasvustojen sisältämät typpisadot vaihtelivat 84 ja 120 kg ha-1 välillä
korjuuajasta ja seoksesta riippuen. Näin ollen kasvustoissa korjattiin keskimäärin saman verran typpeä
kuin sinne oli perustamisvaiheessa karjanlannan mukana laitettu eli noin 100 kg ha-1 kokonaistyppeä.
Näin ollen maahan jäi palkokasvien juuriston ja sängen sisältämän typpimäärän verran
ylimäärätyppeä.
Tiloilla viljellyn monipuolisen seoksen sadot vaihtelivat erittäin paljon 2 000–11 000 kg ha-1 KA
ja suurimpana ongelmana koettiin rikkakasvit, joiden hallintaan täytyy kiinnittää huomiota.
Palkokasvien ottaminen siemenseokseen on lisäkustannus, joka on kuitenkin pieni verrattuna viljelyn
kokonaiskustannuksiin ja siihen, että ne parantavat kokonaissadontuottoa ja vähentävät
ostolannoitteiden tarvetta karjatilalla. Näin varsinkin, kun kasvilajit valitaan pellon olosuhteisiin
sopiviksi eli vehnä-herneseokset suotuisammille ja kaura-virnaseokset vaatimattomammille
kasvupaikoille.
