Palkokasveista valkuaista ja sulavuutta kokoviljaseoksiin

Kirjoittajat

• Arja Nykänen MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, 50100 Mikkeli
• Marketta Rinne MTT Kotieläintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen
• Lauri Jauhiainen MTT Kasvintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76833

Avainsanat:

D-arvo, herne, kaura, ohra, ruis, virna, vehnä, orgaanisen aineen sulavuus raakavalkuainen

Abstrakti

Kotovaraisen eli tiloilla itse kasvatetun rehuvalkuaisen tuottaminen on alkanut kiinnostaa viime
aikoina yhä enemmän viljelijöitä ja kotieläintuottajia. Kaupallisen valkuaisrehun hinnan vaihtelut ja
laatu- ja saatavuusongelmat tuovat epävarmuutta, lisäkuluja ja riskejä kotieläinten ruokinnan
hallintaan ja suunnitteluun. Nautakarjatiloilla on joissain tapauksissa luovuttu puitavan viljan
viljelystä. Viljelykierrossa mukana oleva vilja korjataan silloin kokoviljasäilörehuksi ja tämä suuntaus
tulee jatkossa todennäköisesti lisääntymään. Kokoviljasäilörehun alhainen valkuaispitoisuus ja
sulavuus (D-arvo) voivat olla ongelmia erityisesti lypsylehmien ruokinnassa. Yksivuotiset palkokasvit
kuten herneet ja virnat viljojen seassa tuovat apua tähän ongelmaan. Samalla pystytään vähentämään
ostovalkuaisrehun tarvetta.
MTT:llä tutkittiin vuosina 2005−2007 erilaisia palkokasvien ja viljojen seoksia
kokoviljasäilörehun raaka-aineeksi. Kenttäkokeissa testattiin viljoista kevätvehnää, kauraa, ohraa sekä
kevät- ja syysruista ja palkokasveista rehu- ja vihantarehuhernettä sekä rehu- että ruisvirnaa. Kokeet
toteutettiin osaruutukokeina, joissa pääruutuina olivat seokset ja osaruutuina oli kolme eri
sadonkorjuuajankohtaa. Sadoista määritettiin kokonaiskuiva-ainesato, kasvilajikoostumus sekä
kasvilajeittain raakavalkuaisen (RV) pitoisuus ja orgaanisen aineen sulavuus (OAS). Satotulokset on
raportoitu rinnakkaisartikkelissa (Nykänen & Jauhiainen, Maataloustieteen Päivät 2010).
Lypsylehmille syötettävän karkearehun OAS:n tulisi olla noin 720-740 g kg^-1. Tällaista rehua
saatiin joistakin seoksista, joissa oli hernettä ja ohraa. RV-pitoisuus puolestaan oli suositellun 140 g
kg^-1:n suuruinen tai korkeampi seoksissa, joissa oli mukana virnaa. Kasvikohtaisissa analyyseissä
havaittiinkin, että palkokasvien sulavuus ja valkuaispitoisuus on selkeästi korkeampi kuin viljojen.
Kasvukauden edetessä niiden pitoisuudet myös mieluummin nousevat kuin laskevat, joten ne lisäävät
myös joustoa korjuuaikaan puhtaisiin viljoihin verrattuna.
Siemenseoksia suunniteltaessa täytyy ottaa huomioon kasvien ominaisuudet. Kasvilajivalinta
täytyy tehdä myös sen mukaan, tarvitaanko tilalla hyvin sulavaa ja valkuaispitoista rehua
lypsylehmille ja lihanaudoille vai onko tilalla hiehoja ja emolehmiä, jotka tarvitsevat yleensä
vähemmän energiaa ja valkuaista.