Tartuntatautiepidemian koko, kesto ja välilliset vaikutukset ratkaisevat taloudelliset menetykset

Kirjoittajat

• Jarkko K. Niemi MTT taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki
• Tapani Lyytikäinen Evira, Riskinarviointi, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki
• Leena Sahlström Evira, Riskinarviointi, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki
• Terhi Virtanen Evira, Riskinarviointi, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki
• Heikki Lehtonen MTT taloustutkimus, Luutnantintie 13, 00410 Helsinki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76839

Avainsanat:

eläintaudit, sika, simulointi, hintashokki, tappiot, tuotantohäiriöt

Abstrakti

Herkästi tarttuvat eläintaudit, kuten suu- ja sorkkatauti, voivat Suomeen levitessään aiheuttaa mittavaa taloudellista
vahinkoa. Menetyksiä aiheuttavat mm. taudin hävittämiseen liittyvien toimenpiteiden kustannukset
ja kansainväliseen kauppaan liittyvien rajoitusten riski. Riskinhallintatoimien kohdistamiseksi on tärkeää
tietää, miten suuria menetyksiä taudinpurkaus voi aiheuttaa ja mitkä tekijät vaikuttavat menetyksiin.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten suurta taloudellista vahinkoa suu- ja sorkkatautipurkaus
voisi aiheuttaa tuottajille, kuluttajille ja veronmaksajille ja mistä menetykset johtuisivat. Tässä keskitytään
sikatuotantoon rajoittuvaan tautipurkaukseen ja taloudellisia vaikutuksia tarkastellaan vain sikatalouden
osalta. Sikatalous on pitkälle eriytynyt muista tuotantomuodoista, ja vain harvalla sikatilalla on muita
eläimiä. Siat eivät ole taipuvaisia saamaan tartuntaa ilmavälitteisesti.
Tutkimusaineistona oli rekisteritietoja, tiloilta ja alan toimijoilta kerättyjä tietoja, sekä aineistoa lihan
kulutuksesta, viennistä, hinnoista, tuotantokustannuksista ja taudin hävityksen resurssitarpeista. Suu- ja
sorkkataudin leviämistä sikatilojen välillä arvioitiin Monte Carlo-simulaatiomallilla ja tautipurkauksen taloudellisia
vaikutuksia sikamarkkinoilla osittaisen tasapainon mallilla. Taudin leviäminen oletettiin mahdolliseksi
naapurileviämisenä alle 3 km säteelle tartuntatilasta sekä tartuntatilalta lähtevän eläinkuljetuksen,
eläinkuljetusajoneuvon tai eläinsuojassa tai tilalla käyvän ihmisen välityksellä. Taloudellisia vaikutuksia
laskettiin kuluttajille, tuottajille (alkutuotanto ja teurastamot) ja veronmaksajille.
Simuloitujen tautipurkausten kuluttajille, tuottajille ja veronmaksajille aiheuttaman taloudellisen
hyvinvointitappion mediaani oli 20,5 miljoonaa euroa. Sikatuottajien menetys oli 25,4 miljoonaa euroa ja
veronmaksajien 1,4 miljoonaa euroa. Kuluttajat hyötyivät alentuneista markkinahinnoista 6,3 miljoonaa
euroa. Mikäli tauti sattui leviämään monelle tilalle, menetykset saattoivat nousta enimmillään yli 50 miljoonaan
euroon.
Taloudelliset menetykset olivat yhteydessä tartuntatilojen määrään, tautipurkauksen kestoon, rajoittavia
määräyksiä saavien tilojen määrään ja lihan hintaa alentavaan vientikaupan vähenemiseen. Ensimmäinen
tautihavainto aiheuttaakin pääosan menetyksistä, mikäli vientikumppanit toimivat eläintautijärjestö
OIE:n ohjeiden mukaan. Suurin tuotantovaikutus liittyi rajoittavien määräysten aiheuttamiin menetyksiin
tartunnasta vapaille tiloille.
Taudin maahantulon estäminen on tärkeää. Lisäksi riskinhallinnassa kannattaa kiinnittää huomiota
toimenpiteisiin, joilla taudin leviäminen saadaan pysäytettyä ja tauti hävitettyä maasta nopeasti, sekä tuotantomenetysten
ehkäisemiseen tartunnasta vapailla tiloilla ja vientimarkkinoilla. Mahdollisia toimenpiteitä
ovat mm. taudin seurannan tehostaminen tautivapaana aikana, eläinliikenteen putkitus ja teurastusjärjestelyt
suoja- ja valvontavyöhykkeillä.