Haluaako lehmä laiduntaa?

Kirjoittajat

• Leena Tuomisto Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Lilli Frondelius Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio
• Jaakko Mononen Kuopion yliopisto, Biotieteiden laitos, PL 1627, 70211 Kuopio
• Auvo Sairanen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76860

Avainsanat:

lehmät, laidun, käyttäytymistarve, käyttäytyminen, laiduntaminen, syömiskäyttäytyminen

Abstrakti

Maidontuotannon rakennemuutoksesta johtuva tilakokojen suureneminen voi johtaa siihen, että laidunala
ei enää riitä ja laiduntamisen järjestäminen suurelle eläinmäärälle on vaikeaa. Koska laiduntamisen
kuitenkin katsotaan yleisesti vaikuttavan edullisesti nautojen hyvinvointiin, tutkimuksessa selvitettiin
lehmien tarvetta laiduntaa. Kokeen 24 lehmää oli jaettu kahteen 12 lehmän ryhmään, jotka laidunsivat
ympäri vuorokauden pois lukien lypsyajat. Kontrolliryhmän eläimet laidunsivat tavanomaisesti,
mutta koejaksojen aikana häkkiryhmän lehmille tarjottiin lisäksi samalta laidunlohkolta niitettyä
ruohoa ruokintahäkistä. Kaikki lehmät saivat väkirehua lypsyjen yhteydessä (9 kg/lehmä/vrk). Koejaksojen,
yksi heinäkuussa ja yksi elokuussa, kesto oli viisi vuorokautta. Lehmiä tarkkailtiin hetkellisellä
seurannalla kymmenen minuutin havaintovälillä koejaksojen viimeisen 48 h ajan pois lukien lypsyajat
(klo 05:30–09:00 ja 14:30–18:00). Tilastollinen testaus tehtiin lineaarisella sekamallilla käyttäen yksittäisten
lehmien havaintoja toisistaan riippumattomina havaintoina. Mallissa kiinteinä tekijöinä olivat
käsittely, koejakso sekä näiden yhdysvaikutus ja satunnaistekijänä blokki. Häkkiryhmän lehmät laidunsivat
vähemmän kuin kontrolliryhmän eläimet (keskimäärin 3,5 vs. 7,1 h vuorokaudesta, P<0,001),
ja käyttivät vuorokaudesta keskimäärin 2,6 h häkistä tarjotun rehun syömiseen. Kaikkiaan häkkiryhmän
lehmät käyttivät syömiseen vähemmän aikaa kuin kontrolliryhmän eläimet (keskimäärin 6,1 vs.
7,1 h vuorokaudesta, P<0,001). Häkkiryhmän eläimet märehtivät enemmän kuin kontrolliryhmän
eläimet (keskimäärin 6,9 vs. 6,3 h vuorokaudesta, P<0,05). Kontrolli- ja häkkiryhmän lehmien välillä
ei ollut eroa lehmien kävelemiseen (keskimäärin 0,2 vs. 0,2 h vuorokaudesta), muuhun aktiivisuuteen
makuulla ja seisaalla (1,0 vs. 1,1 h), joutilaana makaamiseen ja seisomiseen (3,0 vs. 3,3 h) tai yhteensä
makaamiseen (8,6 vs. 9,1 h) käyttämässä ajassa. Kun lehmillä oli mahdollisuus hankkia ravintonsa
laiduntamalla tai syömällä ruokintahäkistä, ne valitsivat helpomman häkkiruokintavaihtoehdon vain
osittain. Kokeemme tulokset viittaavat siihen, että lehmillä on tarve hankkia ainakin osa ravinnostaan
laiduntamalla. Lehmän sosiaalinen asema ja terveys saattavat kuitenkin vaikuttaa yksittäisten lehmien
tekemiin valintoihin.