Ilmastonmuutoksen hillintä ruokaturvan edistäjänä – hiilikaupan tarjoamia mahdollisuuksia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa

Kirjoittajat

• Karoliina Rimhanen MTT Mikkeli, Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 5, 50100 Mikkeli
• Helena Kahiluoto MTT Mikkeli, Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 5, 50100 Mikkeli
• Belay Tseganneh Amhara Regional Agricultural Research Center at Bahir Dar, Ethiopia

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76870

Avainsanat:

hiilinielu, maatalousmaa, ruokaturva, ilmastonmuutos, hiilikauppa, Etiopia, analyyttinen viitekehys, kirjallisuustutkimus, haastattelututkimus

Abstrakti

Ilmastonmuutoksen ovat aiheuttaneet ensisijaisesti teollisuusmaat, mutta sen vaikutukset uhkaavat erityisesti
maapallon köyhimpiä kehitysmaita. Afrikassa ilmaston lämpenemisen on ennustettu vähentävän
satotasoja 10–20 % tulevina vuosikymmeninä. Kansainvälinen emissiokauppa tarjoaa mahdollisuuden
parantaa ilmastotasa-arvoa kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä. Kasvihuonekaasupäästöjä
vähentämällä ja hiilinieluja lisäämällä kehitysmaat voivat saada tuloja ja samalla kehittää
maataloutensa tuottavuutta.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli luoda analyyttinen viitekehys niiden tekijöiden tutkimiseksi,
jotka vaikuttavat maatalouden hillintäkeinojen mahdollisuuksiin edistää ruokaturvaa muuttuvassa ilmastossa,
ja soveltaa tätä viitekehystä Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, Etiopiaan ja Central Rift
Valley:iin (CRV). Tässä esitellään alustavia tuloksia, jotka palvelevat väitöskirjatyön fokusointia ja
yksityiskohtaista suunnittelua.
Analyyttinen viitekehys agroekologisten ja sosioekonomisten tekijöiden tarkastelua varten luotiin
kirjallisuuden ja haastatteluiden avulla. Aiempaan tutkimukseen tukeutuen arvioitiin eri
maankäyttömuotojen ilmastonmuutoksen hillintäpotentiaali Saharan Eteläpuolisessa Afrikassa, Etiopiassa
ja CRV:ssä. Haastattelututkimuksen avulla määritettiin Etiopian ja CRV:n maatalouteen
soveltuvia hillintätoimia, jotka samalla edistäisivät ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ruokaturvaa.
Kyselyllä kartoitettiin myös mahdollisia esteitä toimenpiteiden toteuttamiselle sekä kansainväliseen
hiilikauppaan osallistumiselle.
Ruokaturvan parantamisen näkökulmasta lupaavimpia ilmastonmuutoksen hillintäkeinoja
näyttävät olevan ne, jotka paitsi luovat tuloja hiilimarkkinoilta myös lisäävät maan tuottavuutta ja
ehkäisevät maan viljavuuden heikkenemistä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja etenkin Etiopiassa
suurin potentiaali lisätä maan orgaanisen hiilen varastoja on jo tuotantokyvyltään ratkaisevasti heikentyneillä
viljelemättömillä mailla. CRV:ssä myös viljeltyjen peltojen merkitys on suuri. Ilmastonmuutoksen
lisätessä kuivuutta alueella kasvukunnoltaan heikentyneiden maiden kunnostamisen merkitys
kasvaa.
Sopivia viljelykiertoja, peltometsäviljelyä sekä lannan kierrättämistä peltoon sen polttamisen sijaan
pidettiin parhaina keinoina kohottaa peltojen viljavuutta ja sitoa hiiltä. Esteitä joillekin keinoille
asettivat alueen agroekologia ja ilmasto-olot, kuten sademäärien suuri vaihtelu, tietämättömyys,
vaihtoehtoisten energialähteiden puute, teknologioiden kehittymättömyys ja köyhyys. Suurimpana
esteenä kansainväliseen hiilikauppaan osallistumiselle pidettiin tietämättömyyttä hiilikaupasta ja sen
edellytyksistä.