Puna-apilan kehitysrytmi alku- ja loppukesällä
Avainsanat:
Puna-apila, korjuuaika, 1. sato, 2. sato, D-arvo, sulavuus, lämpösummaAbstrakti
Suomessa kasvukausi on lyhyt ja sen aikana nurmikasveissa tapahtuu suuria muutoksia: kevätkasvu on nopeaa
ja laatu huononee kasvukauden edetessä samalla, kun nurmesta saatava sato lisääntyy. Nurmirehun korjuun
ajoittaminen on tärkein sulavuuteen vaikuttava tekijä. Korjuuaikatutkimukset on tehty pääasiassa nurmiheinäkasveilla
kevätsadosta. Puna-apilaa, joka on Suomen oloissa tärkein nurmipalkokasvi, on tutkittu
paljon vähemmän. Se poikkeaa kehitysrytmiltään selvästi nurmiheinistä.
Kasvuston vanhetessa versojen morfologinen koostumus muuttuu eli varren osuus lisääntyy ja lehtien
osuus vähenee, varsi kasvaa pituutta ja sen koostumus muuttuu. Varsi on huonommin sulavaa kuin lehdet,
joten koko kasvin sulavuus huononee varren osuuden lisääntyessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli
selvittää puna-apilakasvuston kehitystä ja koostumusta kasvun aikana ensimmäisessä ja toisessa sadossa.
Tutkimuksen aineiston kasvustonäytteet kerättiin viikoittain Siuntiosta, Jokioisilta, Vihdistä ja Viikistä
puhtaista puna-apilakasvustoista vuosina 2002-2004. Näytteitä otettiin sekä ensikasvusta (4 kasvustoa, 36
kpl) että jälkikasvusta (10 kasvustoa, 41 kpl) useita kertoja. Näytteistä määritettiin kuiva-ainepitoisuus ja
kemiallinen koostumus MTT:n ja HY:n laboratorioissa standardimenetelmin. Sulavuus määritettiin pepsiinisellulaasiliukoisuusmenetelmällä
(OMS). Tuoreista kasvustonäytteistä tehtiin botaaninen ja morfologinen
analyysi.
Tutkitut kasvustot sisälsivät keskimäärin 885 g/kg ka puna-apilaa eli olivat varsin puhtaita. Näytteiden
D-arvo oli keskimäärin 668 g/kg ka ja kuiva-ainesato 3926 kg/ha. Varsien osuus apilasta oli keskimäärin
510, lehtien 463 ja kukintojen 26 g/kg ka. Suurempi lehtien osuus ja pienempi varsien osuus olivat yhteydessä
korkeampaan D-arvoon. Vaihtelu kaikissa havainnoiduissa ominaisuuksissa oli suurta kasvustojen ominaisuuksien
ja kasvun etenemisen aiheuttamien muutosten takia.
D-arvo laski 1. sadon näytteissä 3,3 g ja 2. sadossa 1,9 g päivässä eli D-arvon lasku oli hitaampaa 2.
sadossa. Lämpösumman kertyminen selitti kasvustojen D-arvon muutosta paremmin kuin kasvun etenemisen
kuvaaminen kalenteriajan perusteella eri sadoissa samoin kuin aiemmin on havaittu nurmiheinäkasvustoissa.
Lämpösumma-astetta kohti D-arvo laski 1. sadossa 0,34 g/°Cvrk, joka on puolet siitä, mitä tyypillisesti nurmiheinillä
havaitaan ja 2. sadossa 0,21 g/°Cvrk, joka on samalla tasolla kuin nurmiheinäkasvustoissa.
Puna-apila kehittyy hitaammin ja sen sulavuus laskee hitaammin alkukesästä nurmiheinäkasvustoihin
verrattuna. Ensimmäisen ja toisen sadon väliset erot eivät puna-apilan kohdalla ole yhtä selvät kuin nurmiheinien.
Puna-apilakasvuston kukinta ei näyttäisi liittyvän kasvuston kehitysasteeseen tai sulavuuden alenemiseen
kasvun edetessä samalla lailla kuin nurmiheinäkasvustojen.
