Nurmen kalkitseminen – tuttu juttuko?

Kirjoittajat

• Raija Suomela
• Erkki Joki-Tokola MTT Ruukki, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76873

Avainsanat:

Nurmi, kalkitseminen, kalkitusaineet, kalsiitti, magnesiumpitoinen kalkki, dolomiitti, rehun laatu, typpitase, fosforitase

Abstrakti

MTT Ruukin tutkimusasemalla suoritetussa nurmikokeessa tulokset vahvistavat käsitystä pellon
peruskunnostuksen tärkeydestä. Sadot olivat kokeissa suuret eikä kalkitseminen pystynyt niitä
lisäämään, mutta yksi merkittävimmistä tuloksista saatiin kalkitun nurmen typpitaloudesta:
Kalkitseminen nosti kivennäismaalla nurmen typenottoa yleensä sitä enemmän, mitä enemmän
nurmea kalkittiin.
Vaikka kokeet lannoitettiin perinteiseen tapaan 200 kg typpeä ha^-1 kasvukauden aikana, nurmi
otti yleensä aina myös maasta typpeä; kalkittuna parhaimmillaan 34 kg ha^-1 hietamaalla ja jopa 88 kg
ha^-1 multamaalla kesän aikana. Multamaalla kalkitseminen ei kuitenkaan tilastollisesti merkitsevästi
lisännyt nurmen typenottoa ja typpeä vapautui maasta nurmen käyttöön huomattavia määriä kaikilla
koejäsenillä. Kivennäismaalla kalkitsematta jättäminen saattoi johtaa positiiviseen typpitaseeseen, eli
nurmi ei käyttänyt sadonmuodostukseen edes kaikkea lannoitetyppeä.
Kalkitusaineista kalsiitin ja magnesiumpitoisen kalkin vaikutukset olivat samankaltaisia sekä
maan viljavuuteen että rehun koostumukseen (maan pH nouseminen sekä kalsiumpitoisuuden
nouseminen ja magnesiumpitoisuuden ennallaan säilyminen sekä maassa että rehussa).
Hidasliukoisemman dolomiitin vaikutus yleensä erottui nopeavaikutteisten kalsiitin ja
magnesiumpitoisen kalkin vaikutuksista: Maan pH:n nouseminen oli hieman kalsiittia ja
magnesiumpitoista kalkkia vähäisempää, ja toisin kuin kalsiitilla ja magnesiumpitoisella kalkilla,
maan ja rehun magnesiumpitoisuus nousi voimakkaasti kalsiumpitoisuuden nousun ollessa
maltillisempaa.
Nurmi-Suomessa kalkitusta on tutkittu hyvin vähän, viljalla ja etelän savimailla hyvinkin
paljon. Seuraavia tutkimuskysymyksiä nurmentuotantoalueilla ovatkin mm: Voisiko kalkituksen
avulla tehostaa nurmen väkilannoitteiden, karjanlannan ja maan orgaanisen typen käyttöä ja näin lisätä
karjatilojen valkuaisomavaraisuutta? Mikä olisi tällöin suositeltava kalkin levitysmäärä ja levityksen
uusimisen ajankohta ympäristövaikutukset huomioiden (ravinteiden huuhtoutumisen ehkäiseminen)?
Miten kalkitus vaikuttaa nurmen fosforitalouteen, jäi kokeessa avoimeksi suurten
fosforilannoitustasojen ja hyvin erikoisien kasvukausien vuoksi.