Hännänpurentaan liittyvät sikojen väliset yksilölliset erot

Kirjoittajat

• Pälvi Palander HY/kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos, PL 57, 00014 Helsingin yliopisto
• Emma Brunberg Department of Animal Environment and Health, Swedish University of Agricultural Sciences, Box 7038, 75007 Uppsala, Sweden
• Camilla Munsterhjelm HY/kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos, PL 57, 00014 Helsingin yliopisto
• Linda Keeling Department of Animal Environment and Health, Swedish University of Agricultural Sciences, Box 7038, 75007 Uppsala, Sweden
• Mari Heinonen HY/kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos, PL 57, 00014 Helsingin yliopisto
• Anna Valros HY/kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos, PL 57, 00014 Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76876

Avainsanat:

lihasika, hännänpurenta, hermovälittäjäaineet, käyttäytyminen

Abstrakti

Hännänpurenta on sikojen häiriökäyttäytymisen muoto, jonka tarkkaa alkuperää ei tunneta.
Hännänpurennalle on kuitenkin löydetty laajoissa kartoituksissa lukuisia ympäristöperäisiä
riskitekijöitä, jotka eivät kuitenkaan kaikilla yksilöillä johda hännänpurentakäyttäytymiseen.
Yhteistä riskitekijöille on niiden aiheuttama stressi eläimelle. Sikayksilöt saattavat reagoida
stressoreiden läsnäoloon yksilöllisesti, mikä selittäisi ilmiön, missä samassa ympäristössä yksi
sika puree ja toinen ei.
Stressikäyttäytymistä voidaan tutkia vertaamalla stressiin liittyvien käyttäytymismuotojen
esiintymistä ja aivoissa tapahtuvia neurobiologisia muutoksia ajallisesti ja määrällisesti.
Serotoniini ja dopamiini ovat hermovälittäjäaineita, joilla on yhteys muun muassa
käyttäytymiseen ja häiriökäyttäytymiseen. Kroonisen stressin tiedetään muuttavan aivojen
rakennetta ja toimintaa.
Tässä tutkimuksessa etsitään neurobiologisia ja fysiologisia eroja poikkeavasti ja
normaalisti käyttäytyvien sikayksilöiden välillä hännänpurennan aikana. Tutkittavat lihasiat
jaettiin kolmeen ryhmään (PURIJA, UHRI, KONTROLLI) käyttäytymistarkkailun avulla saadun
keskimääräisen purentafrekvenssin mukaan. Ryhmiä verrataan anatomisten aivoalueiden
(striatum, limbinen alue, etuaivokuori, hippokampus, talamus, hypotalamus) hermovälittäjäaineiden
pitoisuuden ja niiden verenkierrossa olevien esiasteiden suhteen. Muita hännänpurentaan ja
stressiin liittyviä fysiologisia mekanismeja kartoitetaan määrittämällä kortisolin erityksen
vuorokausirytmi syljestä, jejunumin alueen morfologinen suoliston kunto ja muu patologinen tai
hematologinen eroavuus ryhmien välillä. Tämä paperi keskittyy tutkimusten taustan ja
menetelmien esittelyyn sekä koeryhmien identifiointiin. Fysiologisten näytteiden analysointi on
yhä kesken.
Tutkimus kuuluu yhteispohjoismaiseen NKJ- hankkeeseen “Tail biting and tail docking in
the pig: biological mechanisms, prevention, treatment and economic aspects”. Hankkeessa
etsitään hännänpurentaan johtavia yksilöllisiä, ympäristö- ja rehuperäisiä riskitekijöitä, purentaa
ennaltaehkäiseviä ja purentaepidemian pysäyttäviä keinoja, toimivia hoidon- ja kivunlievityksen
muotoja ja mallitetaan hännänpurennan aiheuttamia taloudellisia kustannuksia.