Ilmaston lämpeneminen tuo uusia kasvilajeja ja –lajikkeita viljelyyn, mutta myös uusia haasteita kasvinsuojelulle
Avainsanat:
ilmastonmuutos, maissi, palkokasvit, peruna, talvehtiminen, taudit, tuholaiset, viljat, viruksetAbstrakti
Ilmasto on muutaman viime vuosikymmenen kuluessa selvästi lämmennyt maailmalla ja myös Suomessa. Kasvukausi on pidentynyt, lämpösumma on noussut ja talvet ovat leudontuneet. Pidempi kasvukausi ja suurempi tehoisa lämpösumma luovat paremmat edellytykset kasvintuotannolle. Kasvintuotantoa edistävät muutokset yhdistettyinä leudompiin talviin ja lisääntyvään syksyn ja talven sademäärään luovat kuitenkin paremmat edellytykset myös peltoviljelyn haittana oleville rikkakasveille, taudeille ja tuholaisille.
Ilmastonmuutoksen vaikutus perunaruton ja perunan tyvimädän yleistymiseen on jo nähtävissä. Myös viljoille on tullut uusia lehtilaikkutauteja ja jo olemassa olevat taudit ovat alkaneet aiheuttaa laajempia tuhoja. Kun kasvukausi pitenee ja viljelyyn otetaan yhä pidemmän kasvuajan lajikkeita, ne altistuvat taudeille pitempään. Esimerkiksi perunaruton osalta ehkä lähestytään tulevaisuudessa Hollannin tilannetta, jossa pahoina vuosina tarvitaan tällä hetkellä jo yli 20 ruttoruiskutusta, kun Suomessa ruiskutetaan tyypillisesti 5-8 kertaa. Myös uusia tauteja on odotettavissa. Jo nyt ovat perunan Dickeya-tyvimätä, uudet Y-viruksen rodut ja jopa uusi perunaruttorotu valtaamassa alaa vanhoilta taudeilta. Muita uhkia ovat mm. koloradonkuoriaisen ja ankeroisten leviäminen siementuotantoalueelle sekä uudet Y-virusta levittävät kirvalajit.
Uusia syysmuotoisia viljelykasveja voidaan ottaa laajemmin viljelyyn, kun talvet leudontuvat. Esimerkiksi syysvehnää tullaan jo lähivuosikymmeninä viljelemään koko Etelä-Suomen alueella ja syysmuotoinen ohrakin otetaan viljelyyn tämän vuosisadan lopulla. Syysmuotoiset kasvit voivat sopeuttaa kasvintuotantoa muuttuviin oloihin kohentuvan vesitalouden kautta, kun kasvit voivat käyttää talven sateista jääneen maan kosteuden kuivana alkukasvukautena. Syysmuotoiset kasvit ovat myös yleensä satoisempia kuin keväällä kylvettävä, mutta niiden laajeneva viljely tuo myös uusia ongelmia. Tulemme saamaan esim. aivan uudenlaisen ohran härmäongelman, mikä lisää tautiruiskutusten tarvetta olennaisesti. Syksyjen lämpeneminen ja syysmuotoisten viljojen viljelyn laajeneminen lisäävät myös tuholaisten, kuten kahukärpänen ja hesseninsääski, aiheuttamia tuhoja. Myös kirvojen ja kaskaiden levittämien virustautien (BYDV, WDV) merkitys todennäköisesti kasvaa.
Myös aivan uudet viljelykasvilajit saattavat tuoda omat ongelmansa Suomen maatalouteen. Rehumaissia saatetaan viljellä Etelä-Suomessa merkittävissä määrin jo vuonna 2055 (30 v keskiarvo tämän vuosiluvun molemmin puolin) ja vuonna 2085 (+ 30 v.) jo Jyväskylän seuduille asti. Vaikka emme odota varsinaista jyvämaissia Suomeen vielä tämän vuosisadan puolella, maissi sinänsä voi tuoda uusia tauti- ja tuholaisongelmia. Jos vehnää ja maissia on samassa viljelykierrossa, punahomeet tulevat vaivaamaan kasvustoja entistä enemmän. Maissin tuholaisista maissikoisaa esiintyy Suomessa jo satunnaisesti, vaikkakaan ei maissin tuholaisena. Mallinnusten mukaan se voisi menestyä Suomessa, kun sen pääisäntäkasvin eli maissin viljely lisääntyy. Maissin muita viljoja myöhäisempi kylvöaika lisää kahukärpäsen vioitusriskiä ja alttiutta kirvojen levittämille virustaudeille.
